Näytetään tekstit, joissa on tunniste kide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kide. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. toukokuuta 2021

Pennut 2 viikkoa + NIMET!

 Saanko esitellä.. Rubydrop's kennelin B-pentue nimineen! <3


Alaoikealla ylpeät vanhemmat <3

Pennut täyttivät eilen 2 viikkoa ja kuvat otin eilen. Salamalla oli vielä silmät kiinni, mutta nyt tänään (15 vrk ikää) senkin silmät ovat auenneet :-) Pennut ovat villiintyneet aika paljon siihen nähden, mitä ne olivat vielä pari päivää sitten. Vauhti kasvaa ja paperille asioiden tekoakin on jo harjoiteltu ahkerasti! Myös leikin alkua ja kontaktin ottamista ihmiseen on ollut <3 Pennut ovat aivan ihania rakkauspakkauksia! Matolääkekuurin toinen päivä oli tänään. Madotan pennut 2 viikon, 4 viikon ja 6 viikon iässä ja seuraava madotus 8 viikon iässä on todennäköisesti sitten jo uusissa kodeissa. Canex-tahna oli loppu apteekeista, joten madotus on nyt 3 päivän kuurina Flubenolilla. Java saa samaan aikaan 3 päivän Axilur-kuurin.

Tässä vielä eiliseltä jokaisesta pennusta yksittäiskuvat:

u. Rubydrop's Benji Benetti "Mokka" 14 vrk

u. Rubydrop's Benji Benetti "Mokka" 14 vrk

u. Rubydrop's Benji Benetti "Mokka" 14 vrk

n. Rubydrop's Beata Belinda "Karkki" 14 vrk

n. Rubydrop's Beata Belinda "Karkki" 14 vrk

n. Rubydrop's Beata Belinda "Karkki" 14 vrk

n. Rubydrop's Baya Balata "Vanilja" 14 vrk

n. Rubydrop's Baya Balata "Vanilja" 14 vrk

n. Rubydrop's Baya Balata "Vanilja" 14 vrk

u. Rubydrop's Baron Balladi "Pantteri" 14 vrk

u. Rubydrop's Baron Balladi "Pantteri" 14 vrk

u. Rubydrop's Baron Balladi "Pantteri" 14 vrk

n. Rubydrop's Beeda Berdita "Salama" 14 vrk

n. Rubydrop's Beeda Berdita "Salama" 14 vrk

n. Rubydrop's Beeda Berdita "Salama" 14 vrk

u. Rubydrop's Billy Bentley "Tripla" 14 vrk

u. Rubydrop's Billy Bentley "Tripla" 14 vrk

u. Rubydrop's Billy Bentley "Tripla" 14 vrk

u. Rubydrop's Billy Bentley "Tripla" 14 vrk

u. Rubydrop's Bailey Bamboo "Redi" 14 vrk

u. Rubydrop's Bailey Bamboo "Redi" 14 vrk

u. Rubydrop's Bailey Bamboo "Redi" 14 vrk

perjantai 14. toukokuuta 2021

Pennut syntyivät viime yönä !

Pennut syntyivät viime yönä <3 Tervetuloa Rubydrop's B-pentue!

1. pentu: "Pantteri"
uros
syntyi klo 21.48 takajalat edellä
syntymäpaino 235 g


2. pentu: "Karkki"
narttu
syntyi klo 22.21 takajalat edellä
syntymäpaino 256 g


3. pentu: "Vanilja"
narttu
syntyi klo 22.40 takajalat edellä
syntymäpaino 256 g


4. pentu: "Tripla"
uros
syntyi klo 23.14 pää edellä
syntymäpaino 258 g


5. pentu: "Mokka"
uros
syntyi klo 23.32 pää edellä
syntymäpaino 234 g


6. pentu: "Salama"
narttu
syntyi klo 00.03 pää edellä
syntymäpaino 238 g


7. pentu: "Redi"
uros
syntyi klo 1.46 pää edellä
syntymäpaino 231 g


Olen niin kiitollinen, että minulla oli niin mahtavat tukijoukot pentujen syntymässä <3 Suuri kiitos äidilleni, joka valvoi koko yön auttaen kaikessa ihan erinomaisen hyvin! Vielä suurempi kiitos Tiina Väli-Mattilalle, joka avusti aivan hirveästi tietotaitonsa kanssa. Oltaisiin oltu pulassa ilman sinua! KIITOS! <3

En enää punninnut Javaa 10.5. jälkeen, jolloin Java painoi 16,6 kg. Sen lämpö oli tällöin 37,9 astetta, joka on sille normaali. Viimeksi pennut syntyivät vuorokaudella 59 eli odottelimme vähän, josko pennut syntyisivät 12.5. eli keskiviikkona. Javalla oli tähän asti tiineydessä ollut normaali, kiinteä kakka ja se kakkasi tasaisesti kaksi kertaa päivässä. Se nuoli peräpäätä tiineyden aikana aika usein ja sen silmät, luultavasti keväästä ja pölystä johtuen, vuosivat vähän kirkasta nestettä n. 1,5 kk ajan. Kun kokeilin Javan mahaa, pennut potkivat kovasti ja sydänääniä kuului korvalla kuunnellen. Leikkasin Javan kynnet vielä 9.5., jotta ne ehtivät tasoittua ennen pentujen syntymää. Javan hengitys oli raskaampaa tiineyden puolivälin jälkeen, kun vatsa alkoi pikkuhiljaa painaa keuhkoja ja pissalla piti käydä jatkuvasti. Sunnuntai-iltana 9.5.2021 Javan vatsa muutti muotoaan ja laskeutui alemmas eikä koko koira näyttänyt enää niin valaalta. Sen hengitys helpottui ja koira nukkui pääasiassa vain. Se muuttui myös onnellisemman näköiseksi - hengityksen helpottuminen taisi tehdä koko koiran iloisemmaksi :-)

Kaikkihan sitten kunnolla alkoi 12.5.2021 keskiyöllä, jolloin Java alkoi läähättämään ja petaamaan. Sen lämpö hieman liikkui 37-38 välillä seuraavan vuorokauden ajan. Koko keskiviikon ja torstain välinen yö meni Javan läähättäessä, vinkuessa ja petaillessa. En juuri saanut nukuttua, kun nukuin sen vieressä pentulaatikolla, jos jotain alkaisi tapahtua. Minulla oli myös kello herättämässä välillä, mutta kyllä pysyin hereillä ihan ilman kelloakin - Java piti siitä huolen... No mitään ei tänä yönä vielä tapahtunut. Javan lämpötaulukko löytyy tästä alempaa nyt pelkkänä listana:

9.5.2021 illalla 37,9 (Javan normi)
10.5.2021 aamulla & illalla 37,4
11.5.2021 aamulla 37,3, päivällä 37,6, illalla 37,8 & alkuyöstä 38,0
12.5.2021 aamulla 37,2, päivällä 37,5, illalla 37,5, illemmalla 37,3, klo 23.30 lämpö 37,1
13.5.2021:
  • yöllä klo 0.25 lämpö 37,3
  • yöllä klo 3.03 lämpö 37,2
  • yöllä klo 5.20 lämpö 37,0 (+ teki kakan)
  • aamulla klo 8.20 lämpö 37,1
  • aamulla klo 10.35 lämpö 37,1 (+ teki kakan, ei syönyt)
  • päivällä klo 12.30 teki kakan, söi vähän nappulaa
  • päivällä klo 13.20 lämpö 37,2
  • päivällä klo 15.50 lämpö 37,3 (+ teki kakan)
  • päivällä klo 17.00 lämpö 37,4
  • illalla klo 19.20 lämpö 37,6 (+ teki kakan)


Javan kakka muuttui päivän mittaa löysemmäksi/limaisemmaksi, kun ei ollut juuri mitään enää puserrettavissa ulos. En saanut tuon korkeampaa lämpötilaa kiinni, koska noihin aikoihin minulle tuli aivan käsittämättömän huono olo. Stressasin pentujen syntymää ja takana oli todella huonosti nukuttu yö. Minulla ei ollut muita oireita, mutta oksetti ihan hirveästi. Kävin oksentamassa illan aikana varmaan viisi kertaa enkä uskaltanut laittaa suuhuni mitään yön aikana. Olin todella väsynyt ja poikki, jalatkin tärisi jossain vaiheessa yöllä. Muita oireita tosiaan ei onneksi ollut ja pärjäsin pentujen syntymän ajan ihan kohtalaisesti. Tässä vaiheessa tosiaan vielä korostan äitini ja Tiinan avun merkitystä. Kiitos, kiitos, kiitos. En voi kiittää enempää. Ei sitä tosiaan ajattele, että olisi itse puolikuntoinen pentujen syntymän aikaan, mutta näinkin voi käydä. En siksi kuvaillut juurikaan pentujen syntyessä, äiti otti puhelimella kaikista heti synnyttyä jonkinlaiset kuvat.

Äiti oli myös merkittävä apu illalla. Kun minä oksensin ja tuskailin oloani pentuhuoneen lattialla nukkuen/torkkuen ja aina herätessäni jouduin lähtemään oksentamaan, äiti käytti Javan ulkona n. klo 20.30 ja Java oli tehnyt tällöin vielä pienen kakan. Java myös oksensi (heh, me molemmat...) klo 21.00 meidän olohuoneen matolle (tietenkin matolle...) ja äiti siivosi sen sotkun <3 Olin juuri tullut vessasta ylläripylläri oksentamasta, kun Javalta meni sikiövedet kello 21.23. Osa siitä oli pentuhuoneen karva-alustan & lakanan päällä ja osa lattialla, kun Java oli tulossa pentuhuoneesta sen näköisenä, että kattokaa nyt mitä kävi. Minä lähdin pesemään huolellisesti käsiäni ja keräilin huoneen pöydältä tarvittavat tavarat pentulaatikon viereen. Laitoin Tiina Väli-Mattilalle viestiä, että nyt saisi lähteä tulemaan tänne päin.


Supistukset oli selkeitä. Lisäksi Java vapisi, läähätti ja kuolasi. Tosiaan nyt ei ole mitään tietoa lämmöstä ennen pentujen syntymää, mutta lienee samoissa kuin viimeksi (viimeksi aloitti synnyttämään kun lämpö oli 37,8). Ehdittiin jo äitin kanssa hieman huolestua, kun mitään ei alkanut samantien tapahtumaan. Viimeksi ensimmäinen pentu tuli muutamassa minuutissa ulos. Tiina soitti minulle, kun oli mennyt 20 minuuttia sikiövesien menosta. Siinä kohtaa mietittiin, että 40 min vielä voisi odottaa, koska tunnissa pitäisi tulla ensimmäisen pennun ulos. No tästä ei mennyt sitten kuin 5 minuuttia, niin ensimmäinen pentu oli ulkona. Synnytys kesti yhteensä klo 21.48 ensimmäisen pennun syntymästä viimeisen pennun syntymään klo 1.46 eli nelisen tuntia. Selkeästi siis pidempään kuin viimeksi, mutta tämä johtui lähinnä viimeisen pennun ja toiseksi viimeisen pennun välisestä syntymäerosta, joka oli peräti n. 1h 45min.

Viimeksi kaikki Javan pennut syntyivät sikiöpusseissa. Nyt vain neljä ensimmäistä pentua syntyi pussissa ja muut ilman pussia, pää edellä. Kolme viimeistä pentua jouduttiin hieman auttamaan, koska niillä ei ollut sikiöpussin antamaa liukkautta, niin kitka oli kovempi tulla ulos synnytyskanavasta. Java sai pennut hienosti puoliväliin, mutta Tiinan kanssa autoimme ne kokonaan ulos. Java on ihana mamma, kun se on niin rauhallinen ja antaa kaikkien auttaa sekä koskea. Kaikki pennut olivat pirteitä, elinvoimaisia ja energisiä. Syntymäpainot olivat myös tasaiset. 

Synnytyksen jälkeen epäilimme vielä, että Javalla olisi yksi pentu mahassa. Java supisti edelleen selkeästi. Se kuitenkin rauhoittui täysin, joten odottelimme ja katselimme tilannetta. Oma vointini alkoi heiketä koko ajan, kun pentuhuoneessa oli n. 28 astetta lämmintä ja oloni oli ilman sitäkin tuskainen. Äiti oli ihana ja ehdotti, että menisin tunniksi nukkumaan. Äiti oli laittanut teetä ja syötävää, jota hän ja Tiina kävivät syömässä. Minä en pystynyt syömään mitään, joten katselin pentulaatikon menoa tämän ajan. Suostuin lähtemään unille ja kello taisi olla silloin jotain kolmen kieppeillä. Tiina ja äiti olivat vielä odotelleet ja katselleet tilannetta. Javan lämpö oli mitattu klo 4.20 ja se oli 38,6 eli normaali koiran ruumiinlämpö. Äiti ei sitten herättänytkään minua tunnin päästä, vaan vasta kello 5.30. Tiina oli lähtenyt n. 4.30 kotiin ja äiti oli istuskellut sohvalla kuuntelemassa ja tarkkailemassa pentuhuoneen ääniä vielä tunnin. He olivat ennen Tiinan lähtöä vaihtaneet kuivat aluset pentupetiin ja pesseet Javan takapään. Unet olivat helpottaneet minun oloani ja olin hetken hereillä katselemassa pentuja ja Javan tilaa. Javalla oli edelleen supistuksia.


Päätin vielä nukkua pari tuntia ja kellon herättäessä katsoin taas Javan supistus/polttotilannetta. Soitin Uuteenkaupunkiin Evidensiaan, josta suositeltiin ell-käyntiä. Heillä ei ollut tilaa tälle päivälle, joten soittelin Evidensiaan Raumaan. Puhelu ohjautui keskukseen, jossa kanssani jutteli 12 pentuetta kasvattanut eläintenhoitaja. Hän oli ihana ja kertoi hyvin kokemuksistaan sekä suositteli myös ell-käyntiä varmuuden vuoksi. Hän yhdisti Rauman Evidensiaan 13 minuutin puhelun jälkeen ja sain Raumalle ajan eläinlääkäriin klo 10.40. Ensimmäinen vapaa aika olisi ollut vasta klo 13.50, mutta klinikkaeläinhoitajan mukaan meidän tulisi päästä tarkistukseen jo aiemmin. Hän katseli vähän eläinlääkärin aikatauluja ja lupasi meille ajan tuohon klo 10.40.


Ajelimme siis Raumalle. Ennen lähtöä mittasin Javan lämmön klo 10 ja se oli normaali; 38,5 astetta. Java myös sai ensimmäisen pienen ruokansa klo 9.45, joka sisälsi lihalientä, keitettyä kanaa, pentunappulaa, maitohappobakteeria ja e-vitamiinia. Javahan siis söi kaikki istukat, paitsi viimeisen, jonka ehdin pelastamaan sen hampailta roskikseen. Eläinlääkäriin päästyämme Java punnittiin ja paino oli 14,1 kg. Sitten otettiin röntgenkuvat ja tarkistettiin, ettei pentua ole jäänyt kohtuun tai synnytyskanavaan. Tyhjää oli, onneksi! Kaikki oli siis siltä osin kunnossa, että päästiin pian lähtemään peruskuntotarkastuksen jälkeen. Kaikki oli Javalla kunnossa, ikenet, hampaat, korvat, emätin ym. Ajatuksena on, että Java supistelee kolmen viimeisen pennun sikiöpusseja, jos ne eivät ole kaikki tulleet pentujen mukana ulos. Nyt seuraillaan tilannetta ja jos ilmenee Javan voinnin huononemista, ruokahaluttomuutta, kuumetta, pahanhajuista vuotoa emättimestä tms., niin ollaan sitten uudelleen yhteyksissä eläinlääkäriin.




Päivä on mennyt rattoisasti Javan imettäessä pentujaan. Se on syönyt/juonut noin kahden tunnin välein pentulaatikkoon saakka tarjoiltuna eikä se haluaisi millään poistua pentujen luota. Pesin sen takapään ell-käynnin jälkeen ja uudelleen illalla kuuden jälkeen. Pissareissulla jotain tummaa on tullut mukana. Kakkaa ei ole vielä tullut ollenkaan, pissaa senkin edestä. Java näyttää onnelliselta :-) Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin <3 Ei tämä pahin mahdollinen synnytyskertomus ole, mutta ei yhtä helppo kuin viimeksi. Oli toki viimeksikin omia ongelmiaan. Pennuista tuli tosi kauniita, kaikilla on ihan samanlaiset leveät piirrot päässä näin äkkikatsomalta eli kauniita päitä jokaisella! <3

PS. Koska pentuja tuli seitsemän, minulta ei millään riitä kaikille teille ihanille pentukyselijöille pentua <3 Vähintä mitä voin tehdä, on suositella teitä muille koikkerikasvattajille lukuisin ylistyssanoin! Olisi niin monta perhettä/pariskuntaa, joille haluaisin pennun myydä, mutta pentua ei riitä.

Olen nyt päättänyt viidelle pennulle kodit nähtyäni katraan koon ja sukupuolet.
Nämä viisi pentua lähtevät: Sari Laine, Tampere (narttu), Aliisa Paananen ja Henri Virtanen, Tampere (sijoitusnarttu), Saija Selin & perhe, Ylöjärvi (uros), Linda Sandberg & Victor Öhberg, Porvoo (uros) & Elina Hanhimäki & Tuure Vairio, Oulu (uros). Onnea! <3 Toki varsinaiset yksilöt päätetään vasta myöhemmin näidenkin pentujen kohdalla kasvun edetessä.

Kaksi kotia on vielä päättämättä (yksi uros, yksi narttu), mutta tulen laittamaan pian (menee huomisen puolelle) jo sähköpostia niille, jotka tällä kertaa eivät tule valitettavasti saamaan meiltä pentua :/ En haluaisi kellekään sanoa ei, mutta nämä pentuvalinnat teen nyt pentujen parhaaksi sekä myös Javan mielipiteitä kunnioittaen. Huomasin nimittäin tapaamisissa Javan olevan enemmän kiinni joissain ihmisissä kuin toisissa, sen kehonkieli oli erilainen, vaikka se kaikkien luo toki meneekin. Sellainen tietty fiba tulee ja minulla on nyt kuusi vaihtoehtoa näille kahdelle pennulle kodeiksi. Kamalaa sanoa kellekään ei. Teille kuudelle tulen laittamaan sähköpostia, että olet vahvassa harkinnassa - samalla kysyn sukupuolitoivetta vielä / ajatuksia pennusta.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Sopiiko kooikerhondje sinun perheeseesi?

Kyseinen postaus on julkaistu aiemmin tässä blogissa 3.6.2018 otsikolla "Kiinnostaako kooikerhondje?", mutta harva osaa blogista niin kaukaa tätä etsiä. Tässä hieman muokattuna / uusittuna sama postaus eri kuvin päivitettynä vuodelle 2021.

Java metsälenkillä alkuvuonna 2021.

Java alkuvuodesta 2021 jäällä.


Kooikerhondje on hollantilainen lintukoirarotu, jota käytetään kotimaassaan Hollannissa sorsien houkutteluun metsästäjien apuna. Lisäksi kooikerhondjea on alkuaikoina käytetty ylhäistön perheissä rottakoirina sekä ihmisten lämmittäjinä. Kooikerhondje rotuna tuotiin Suomeen vuonna 1993 ja ensimmäinen pentue syntyi 1994. Rotua ei Suomessa käytetä juurikaan metsästykseen, vaan sopivia harrastuksia kooikerhondjen kanssa ovat esimerkiksi agility, näyttelyt, toko, rally-toko, mejä ja nosework. Rotu on tunnettu tappiinsa viritetystä nenästä, jota koirat käyttävätkin todella paljon. Agilityssä on muistettava, että liialliset toistot eivät sovi kooikerhondjelle, sillä ne tappavat koiran motivaation. Näyttelyissä kooikerhondje rotuna on helppo, sillä sen turkki on helppohoitoinen, ei vaadi trimmausta ja rotu esitetään kehässä vapaasti seisottamalla. Pöydällä seisomista on kuitenkin treenattava, sillä useimmat tuomarit haluavat koiran esitettävän pöydällä. Lisäksi suosittelen koiralle opetettavan käskysanat seisotukseen (esim. "seiso") ja juoksuun näyttelykehässä (esim. "ravi") sekä totutettavan ohueen näyttelyhihnaan. Näyttelyistä tulossa vielä erikseen postaus myöhemmin.

Java pentuna leikkipuuhissa.

Suomenlapinkoiran paksua turkkia oli hyvä retuuttaa...

Kooikerhondje kuuluu spanieleihin ja joskus rodun suloinen ilme voikin johtaa harhaan, sillä kooikerhondjet eli tutummin koikkerit tai kooikkerit, eivät yleisesti ottaen arvosta vieraita ihmisiä, vaan ovat enemmän oman perheen koiria. Koikkeri on kuitenkin täysin sosiaalistettavissa sosiaaliseksi, kaikkia ihmisiä rakastavaksi koiraksi, mikäli sen hermorakenne on kunnossa ja sen kanssa tehdään runsaasti töitä sosiaalistamisen osalta heti pikkupennusta alkaen - ja etenkin jo ennen rokotusten saamista, jolloin herkkyyskausi on parhaimmillaan ja koira sopeutuu uusiin asioihin.


Java on ollut pienestä asti tomera.

Näyttelyissä kooikerhondjea voi jännittää vieras tuomari, joka haluaa tutkia ja tarkistaa myös hampaat. Sen vuoksi pennusta asti on tärkeää harjoitella myös sitä, että muut kuin omistaja, ovat tutkimassa koiraa. Vieras ihminen (etenkin vieras mies) voi olla hyvä laittaa tutkimaan koira myös pöydällä: henkilö voi tarkastaa koiran hampaat, sivellä sen turkin kauttaaltaan ja kurkata vaikkapa korviin. Tämä toiminta helpottaa myös eläinlääkärikäyntejä. Koikkerille tyypillistä on siis varautuneisuus vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan ja usein on niin, ettei koikkeriuros siedä välttämättä muita uroksia eikä koikkerinarttu aina muita narttuja. On kuitenkin myös poikkeuksia ja tässä kohtaa haluan korostaa sosiaalistamisen ehdotonta tärkeyttä. Java esimerkiksi on poikkeustapaus koikkeriksi. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Koikkerin pentua ei oikeastaan voi liikaa viedä erilaisiin tapahtumiin ja näyttää sille uusia ja erilaisia asioita, kun koikkeri on pentu. Sosiaalistaminen tarkoittaa siis kaikkia tilanteita koiran elämässä, ei vain muihin koiriin tutustumista. Pentuajan jälkeenkään ei ole syytä jäädä kotiin, vaan suosittelen sosiaalistamisen jatkuvuutta läpi koko koiran elämän. Koikkeri on rotu, joka kulkee näppärästi omistajansa mukana ja nauttii täysillä muun muassa hevostalleilusta, veneilystä, matkustelusta... Kaikesta oikestaan, missä se saa omistajansa mukana olla!


Mätsärit ovat hyvä tapa harjoitella näyttelyitä varten.

Kooikerhondje sopii omasta mielestäni perheisiin, joissa ymmärretään sosiaalistamisen merkitys ja ollaan myös kiinnostuneita tarjoamaan koiralle harrastuksia ja erilaista tekemistä. Myös aivotyöskentely on koikkerille hyvä ja tärkeä keino energian kuluttamiseksi. Kooikerhondje sopii erilaisiin asumismuotoihin kerrostalosta maalle. Koikkerin perhe voi olla yksin asuva ihminen, pariskunta tai lapsiperhekin, mikäli lapset osaavat toimia koiran kanssa. Itse arvostan suuresti koiran terveyden tutkimista, joten edellytän kasvattieni omistajilta terveystarkastuksia reilu 2 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa röntgenkuvia lonkista, kyynäristä, selästä (3 kuvaa) sekä käsikopelolla tehtävää tutkimusta polvista. Lisäksi toivon koiraa käytettävän myös silmätarkastuksessa, josta selviää perinnölliset silmäsairaudet. Javan suvussa silmäsairaudet ovat tosin harvinaisia. Kiden emällä on lievä muoto (aste 1) eräästä silmäsairaudesta (PHTVL/PHPV), josta lisää tietoa löytyy tästä postauksesta aivan sivun alareunasta. Lisäksi edellytän kasvattieni käyttämistä koiranäyttelyissä, joskin koiran esittäminen itse ei ole pakollista: voin sen tehdä ilomielin!

Java vuonna 2018 pari päivää ennen pentujen syntymää.

Javan sosiaalistaminen tapahtui heti sen muutettua luokseni: toisena päivänä lähdimme kaupunkibussilla pidemmälle ajelulle. Bussimatkan ajan pentu vain nukkui ja tänä päivänä Java olisi valmis hyppäämään bussin kyytiin koska vain, kun ovi aukeaa. Kaikenlaisilla kulkuneuvoilla bussista junaan ja autosta veneeseen matkustamisesta on tullut Javalle lempipuuhaa ja se ottaa matkat rennosti nukkuen tai rauhallisesti maisemia katsellen. Javan pentuaikana sosiaalistamista oli myös Tampereella Vappua Koskenrannassa viettäen, Keskustorilla käveleminen, Rautatieasemalla ihmisvilinän ihmettely, rokotettuihin ja kiltteihin koirakavereihin tutustuminen jo ennen pennun rokotusten saamista, ratsastuskilpailuissa turistina olo sekä hevostallilla pyöriminen. Lisäksi kävin Javan kanssa pentukurssin ja heti kun rokotukset olivat kunnossa, aloitimme tutustumaan mätsäreihin ja kävimme eläinkaupoissa vierailemassa. Java on myös pennusta alkaen käynyt lasten 4H-kerhoissa, jolloin lapset ovat tulleet tutuiksi. Vanhuksia olemme käyneet moikkaamassa vanhainkodissa. Koikkeri on hyvä tutustuttaa niin vauvoihin kuin vaareihinkin, niin oma elämä helpottuu tulevaisuudessa :) 

Sosiaalistamista varten esimerkiksi Facebookista löytää koirakamuja!
Mitä enemmän, sitä parempi :-D

Kerron ilomielin lisää kooikerhondjesta ja sen soveltuvuudesta juuri Teidän perheeseenne, joten mikäli olet kiinnostunut rodusta, otathan yhteyttä puhelimitse (ei viestejä) tai sähköpostitse!

Huomaathan vielä seuraavat kriteerit (osittain samoja kuin yllä mainitut), joiden mukaan etsin parhaat mahdolliset kodit koikkerikasvateilleni tulevan B-pentueen osalta:

1. Todella huolellinen sosiaalistaminen ja sen merkityksen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää. Haen siis kasvateilleni enemmän omistajia, jotka ovat koiraihmisiä eivätkä vain ihmisiä, joilla on koira. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen koira, se vaatii paljon erilaisia tilanteita ja kokemuksia: vieraiden ihmisten tulee saada koskea koiraan heti pennusta lähtien ja vieraisiin koiriin tutustuminen aloitetaan ENNEN rokotuksia: toki vain varmuudella rokotetut koirat kamuina tällöin. 

2. Terveystarkastukset vähän yli 2v. iässä (sis. lonkat, kyynärät, selkä (3 rtg-kuvaa) sekä polvitutkimus ja mielellään myös silmätarkastus) Ajatuksena tässä myös se, että mikäli yksilö on hyvä, voisi sitä mahdollisesti joskus käyttää jalostukseen (etenkin urokset jalostusuroslistalle toivottavia) Samalla kasvatin omistaja saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä esimerkiksi agilityä ajatellen ja pienen geenipoolin omaava rotumme saa myös tietoa rodun terveydestä ja rotua pystytään kehittämään.

3. Näyttelyissä käyminen osana omaa mielenkiintoani kasvatustyöstäni ja mahdollistamaan myös kasvattajaluokkien esittämisen. Toivon vähintään 1-2 näyttelyä kasvateilleni, mutta jos kyseessä on lupaava yksilö, niin mielellään tällöin enemmän: kasvattajana esitän mielelläni kasvattejani näyttelyissä ja myös opastan niiden maailmaan. Hyvänä esimerkkinä kasvattini Rubydrop's Aston Aldore eli Ami, jonka olen esittänyt muistaakseni kaikissa sen näyttelyissä ja se on nykyään FI MVA eli Suomen Muotovalio! :)

4. Aktiivinen koti ylipäätään: kuulumiset & kuvat suljetussa Facebook-ryhmässä

5. Koiralle harrastuksia sen luonteen sopivalla tavalla (sekä liikunnallisia että aivotoimintaan keskittyviä): pakko ei todellakaan ole kilpailla näissä lajeissa, mutta kooikerhondje on energinen koirarotu ja kaipaa siksi paljon tekemistä. Sopivia harrastuksia esim: agility, rallytoko, toko, verijälki, haku, koiratanssi, nosework sekä tietenkin tämän kaiken lisäksi metsässä & muualla lenkkeily ja erityisesti koiran vapaana pitäminen. Itse en suosittele koirapuistoja, koska niistä saa helposti tauteja ja myös huonot kokemukset ovat yleisempiä, kun kaverikoirista ei voi mennä takuuseen. Tarvittaessa koiran vapaana pitoa helpottamaan voi hankkia GPS-tutkan, esim. Tractive GPS.

Veneilystä ja saariston ihmeistä koira oppii myös uusia asioita.

Tällä hetkellä B-pentueesta on tullut yli 50 kyselyä, mutta edelleen etsin esimerkiksi sijoitusnartulle sopivaa kotia läheltä Tamperetta. Muutenkaan en ole pentujen koteja päättänyt, koska pentujakaan ei vielä ole syntynyt. Päätän pentujen kodit pentujen ollessa noin kaksiviikkoisia eli en pidä asian kanssa kiirettä sopivien kotien varmistamiseksi. Ennen kooikerhondjen hankintaa, suosittelen myös tutustumaan rodun edustajiin livenä, myös muihin kuin Javaan. Tästä linkistä löydät kooikerhondjeharrastajien yhteystietoja ja paikkakuntia, jotta voit käydä tutustumassa eri yksilöihin mahdollisimman lähellä omaa kotiasi.

Mikäli olet jo tutustunut rotuun ja päätynyt hankkimaan pennun, suosittelen lämpimästi Javan yhdistelmää monestakin syystä: terveeksi tutkitut, upealuonteiset sosiaaliset vanhemmat, joilla on erinomainen näyttelymenestys! Tässä tilanteessa otathan yhteyttä ja kerro itsestäsi/perheestäsi, asuinpaikkasi & elämäntilanteesi, kuvaile omin sanoin millainen rotu kooikerhondje mielestäsi on sekä millaista koiraa haet ja millainen olisi pennun elämä luonasi.

Java toivottaa tsemppiä oman kooikerhondjen saamisen odotteluun!


Karoliina Vainio / Rubydrop's kooikerhondjet
p. 045-1383703
vainiokaroliina@gmail.com

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Onnistunut astutus!

Jippii!


Astutus saatiin onnistumaan varauroksella!

Kaikki postauksen kuvat copyright Karoliina Vainio 2021 ellei toisin mainita!





Astutusta kokeiltiin ensin keskiviikkona 10.3.2021 alkuperäisellä urosvaihtoehdolla eli Nuulla ystäväni terassilla. Kovin leikkisää ja iloista menoa kaksikolla oli, mutta hyppyaikeita ei ollut. Nuulla oli enemmänkin ajatuksenaan vain nuolla Javaa ja leikkiä sen kanssa. Java tyrkytti itseään kyllä kunnolla jo tällöin ja käänsi liikkeessäkin itseään Nuuta kohti. Koska viimeksi astutus onnistui vasta 15. juoksupäivä, päätettiin torstaina pitää lepopäivä. Jospa perjantaina sitten nappaisi... Ja niin koitti perjantai ja taas työpäivän jälkeen illalla suuntasimme Ylöjärvelle kohti astutuspaikkaamme. Nuu oli kovin innoissaan ja vinkui Javan perään, mutta nyt meininki oli taas samankaltaista kuin keskiviikkoiltanakin, joskin sillä erotuksella, että Nuu tuntui hieman häpeävän toimintaansa eikä uskaltanut keskiviikonkaan vertaa yrittää Javaa. Java taas tyrkytti itseään innokkaasti. Käytiin sitten puolessa välissä yrittämistä lenkilläkin, jos tauko astutuspuuhista saisi homman etenemään sutjakkaammin. Lenkin jälkeen yritys näytti edelleen samalta. Nuu keksi vähän sijaistoimintojakin ja kuoputti lunta sekä piehtaroi terassilla Javan katsellessa vieressä. Päätettiin sitten jättää yritykset sikseen, kun ei siitä ollut mitään tullut. 


Laitoin perjantaina viestiä Kirsille eli varauroksen omistajalle, josko viikonloppuna sopisi ajella Asikkalan suuntaan astutusreissulle. Perjantaina ei enää sinne olisi ehditty eikä Kidekään olisi ollut maisemissa kuin vasta myöhemmin illalla, koska se oli Lahdessa agilitytreeneissä. Lauantaina aamulla ajoin ensin hakemaan Javan Sarin luota ja sitten matka jatkui Asikkalaan. Olimme noin puoli yhden aikaan perillä Asikkalassa ja otimme ensin muutamat kuvat Kidestä ennen kuin Java otettiin autosta. Kide tosin ei malttanut keskittyä, sillä juoksuinen narttu tuoksui sen verran voimakkaasti jo pihamaalla, joten otettiin melko pian Javakin pihalle. Ja voi sitä ilon ja onnen määrää, mikä syntyi, kun koko piha oli mahdollista käyttää hyödyksi lemmenleikkeihin. Koirat juoksivat ja leikkivät innokkaasti heti alusta alkaen ja Kide liehitteli Javaa kaikin keinoin. Java antoi haistella ja nuolla sekä hyppi pystypainia Kiden kanssa. Kuitenkaan selkään asti Java ei päästänyt, vaan näytti hampaitaan nopeasti ja sitten taas heilutti häntää iloisesti ja pyrki Kiden kimppuun. Ota nyt näistä naisista selvää...




Lauantain reilu parin tunnin yritykset eivät tuottaneet toivottua tulosta, joten ajelin Lahteen yöksi. Olin saanut yöpaikan Javan kanssa tuttujen luota ja ilta kului rattoisasti hyvän ruuan ja viininkin merkeissä. Namsk. Java sai illan levätä ja yönkin se nukkui tyytyväisenä voimia keräten. Sunnuntaina lähdin kello kymmenen jälkeen ensin käymään Kärkkäisellä (vitsi mikä paikka!! jos pentuja syntyy, tänne pitää päästä uudelleenkin shoppailemaan...) ja siitä sitten kohti Asikkalaa. Vähän yli klo 12 oltiin Javan kanssa jälleen perillä, tutulla pihalla. Ensin kuvailtiin rakennekuvat ja pääkuvat Kidestä, koska ne oli edellisenä päivänä jääneet ottamatta. Sitten päästettiin Java pihalle ja yhtä iloinen ja sinnikäs meininki alkoi kuin lauantainakin oli ollut. Java käyttäytyi hyvin samalla lailla kuin lauantainakin, mutta selvästi näki, että oikeilla päivillä ollaan, koska Kide ei jättänyt Javaa yhtään rauhaan. Se seurasi Javaa kuin hai laivaa ja sinnikkäästi kosiskeli tyttöystäväänsä. Java esitti herkkistä ja vingahti, jos Kide muka liian kovakouraisesti yritti häntä nuolla(!) tai yritti hypätä selkään. Ihme neiti :-D 



 

Yritimme myös astuttaa Javaa pitämällä siitä kiinni, mutta Kide ei suostunut hyppäämään selkään, jos Java oli paineistettuna. Hyvä piirre! Kertoo rodun alkukantaisuudesta ja siitä, että väkisin ei kannata. Aika ei ehkä ole oikea tai suvut eivät natsaa. Nartut villeinäkin antavat vain sitkeimmän uroksen astua itsensä - koirat ovat fiksuja. Kidekin alkoi vain haukkua vieressä, mikäli nartusta piti kiinni. Se ei halunnut hypätä selkään väkisin, vaan halusi nartun olevan kanssaan samaa mieltä suunnitelmasta. Heti kun nartun päästi irti, sama iloinen meno jatkui, joskin Java vinkaisi tai haukahti jos Kide koetti hypätä selkään.



Mutta lopulta... Niin siinä vaan kävi! Voisi sanoa tasan kahden tunnin päästä siitä, kun olin autolla ajanut pihaan, astutus onnistui talon portailla! Kello oli 14.03, kun Java antoi Kiden hypätä selkäänsä ja astutus onnistui! Koirat olivat nalkissa reilu 30 minuuttia. Vilkaisin seuraavaksi kelloa klo 14.41, kun olimme juuri päässeet talon eteiseen ja Java oli autossa juoksupöksyineen ja merinovillatakkeineen. Koska nalkki kesti niin pitkään, koirille ehti tulla hieman kylmäkin. Kirsi haki välissä kaksi fleecevilttiä koirien päälle, koska innokas leikkiminen kahden tunnin ajan oli lämmittänyt koirien lihakset ja sitten yhtäkkiä seisottiinkin paikoillaan yli puoli tuntia. Lisäksi juuri tällöin alkoi sataa luntakin ja tuuli vähän. Viltit onneksi pian lämmittivät ja koirat näyttivät suhteellisen tyytyväisiltä :-) Mielenkiintoista oli, että Java ei pitänyt inahdustakaan Kiden hypätessä selkään oikeasti. Ilmeisesti aika oli vihdoin Javan mielestä oikea. Ei sitä selvästi myöskään sattunut tms., se vain oli esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa tyttöstä siihen asti. 



Copyright Kirsi Ruotsalainen
  



Copyright Kirsi Ruotsalainen

Astutussopimuksen kirjoittamisen jälkeen lähdin Javan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Neljän jälkeen olimme jo Sarin pihalla ja Java pääsi Miskaa moikkaamaan. Eli... Loppu hyvin, kaikki hyvin! Nyt pidetään vain peukkuja astutuksen onnistumiselle. Astutus tapahtui täsmälleen samaan aikaan kuin viimeksikin eli 15. juoksupäivä. Tällä kertaa ei otettu progeja, mutta toisaalta koiran käytös kertoi hyvin vahvasti oikean ajan: Java antaa selvästi astua itsensä vain oikeana tärppihetkenä. 


Roosnell Geranium eli Kide


- Astutus tapahtui siis 14.3.2021 klo 14.03-14.37.

- Tiineysultra on varattu Hervantaan 12.4.2021 klo 9.30.

- Pentujen laskettu aika on 16.5.2021, mutta viimeksi Java synnytti vuorokausilla 59 eli sen perusteella laskettu aika olisi 12.5.2021, mutta tämä jää toki nähtäväksi.

- Pennut luovutetaan 7-8 viikon iässä, riippuen pentujen kehityksestä eli heinäkuun alussa.


Kiden rakenteessa erityisen hyvää Javaa ajatellen on  sen neliömäinen tyyppi,
joka tasapainottaa Javan pidempää lanneosaa. Lisäksi Kidellä on hyvä urosleima,
se on silti pienikokoinen ja tasapainottaa näin Javan kookkaan nartun olemusta.
Kidellä on myös hyvät  korvakorut ja se on ok turkkinen, mutta selvästi periyttää
hyväturkkisia jälkeläisiä aiemman jälkeläisnäytön mukaan.


Kide on suloinen uros, jonka tiiviit huulet ovat myös hyvä asia,
koska Javalla on rodun rotumääritelmän vastaisesti hieman lörpät huulet.