Rubydrop's kooikerhondjes: Javan tiineys

Tiineyden merkkejä

Postauksen kuvituskuvina on Javan tiineyskuvia astutuksen ajasta tähän päivään

Astutuksesta 1 vuorokausi (7.4.2018). Kuva: Karoliina Vainio

Javan tiineysaika on kaiken kaikkiaan mennyt erinomaisen hienosti eikä sillä ole ollut tiineydestä suurempia vaivoja, pientä närästystä lukuun ottamatta. Javan käytös muuttui heti astutuspäivän 06.04.2018 illasta erittäin hellyydenkipeäksi. Olen kirjoittanut ylös, että Java vinkuu, hakee koko ajan huomiota, seuraa kuin hai laivaa ja läähättää. Seuraavana päivänä eli 07.04.2018 käytös oli samanlaista ja tätä käytöstä seurasi asteittain lievenevänä vielä noin viikon ajan astutuksen jälkeen.

11. vuorokausi. Kuva: Karoliina Vainio

Viikon päästä astutuksesta Java muuttui ahneeksi possuksi, mitä se ei ole muuten todellakaan. Java on ehkä ennemmin nirso koikkeri! Kaksi seuraavaa viikkoa eli tiineysviikot kaksi ja kolme, olivat Javan mielestä syömistä varten, mutta ruoan määrä pidettiin tällöin ennallaan. Java olisi halunnut syödä kaikki ihmisten ruoatkin. Toisen tiineysviikon alussa minä jouduin sairaalaan, sillä maaliskuussa leikattu alue vatsassani tulehtui ja olin lähes viikon sairaalassa. Javaa hoiti tällöin äitini sekä eräs ystäväni, kiitos heille!

Astutuksesta tasan 3 viikkoa. (Vrk 21) Kuva: Karoliina Vainio

3 viikkoa astutuksesta (vrk 21). Kuva: Karoliina Vainio

Javan nukkuma-asento muuttui tällaiseksi. (Vrk 21) Kuva: Karoliina Vainio

Kolmantena ja neljäntenä viikkona Javan käytös muuttui apeaksi ja se makoili vain eri paikoissa. Ruoka kuitenkin maistui hyvin, mutta superahne käytös lieveni normaaliksi. Vatsa tuntui myös erikoiselta käteen, sellaiselta kovalta. Jotkut lähteet kertovat, että nartun nisistä voi tarkistaa onko se tiine: pigmentti häviää mikäli on tullut tiineeksi. Itsehän tarkistin nisätkin ja kyllä niistä pigmentti oli kadonnut. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, kun varasin ultran perjantaille 4. toukokuuta 2018. Neljännellä viikolla on myös normaalia, että nartulta tulee hieman kirkasta vuotoa ja Java nuoli alapäätään ahkerasti. Pistin myös merkille, että Javan nukkuma-asento oli muuttunut aiemmasta. Ennen se nukkuin päällimmäinen takajalka mahan päällä, nyt se venytti jalan pois vatsan päältä (kuva yllä). Pieni muutos, mutta minulle merkittävä! Närästyksen huomasin neljännellä viikolla, kun Java maiskutteli huuliaan iltaisin. Onneksi närästys ei pahentunut ongelmaksi!

2. toukokuuta 2018 (Vrk 26). Kuva: Karoliina Vainio

Ultrassa 4. toukokuuta 2018. (Vrk 28) Kuva: Karoliina Vainio

Ultrassa rennosti :) (Vrk 28) Kuva: Karoliina Vainio

Ultrassa masu ajeltiin paljaaksi <3 Kuva: Karoliina Vainio

2. toukokuuta 2018 eli kaksi päivää ennen ultraa punnitsin Javan ensimmäisen kerran. Painoa oli tässä kohtaa tullut jo puoli kiloa lisää eli Java painoi 12,6 kiloa. Postauksen alla on painokäyrä. En aio punnita Javaa enää ennen synnytystä. Viimeisin punnitus on tiineysvuorokaudelta 57.

29.4.2018, vrk 22. Kuva: Karoliina Vainio

Ultra otettiin siis 4. toukokuuta 2018 klo 15.00. Ultran otin Hervannan eläinlääkäreissä, koska sinne oli lyhin matka. Vatsassa lenteli perhosia, kun Javalta ajeltiin vatsasta karvat ja eläinlääkäri levitti geeliä ja alkoi ultrata. Sain ottaa muutamia kuvia ultran näytöltä muistoksi. Ultrassa näkyi viisi sikiörakkulaa, mutta on mahdollista, että pentuja on enemmänkin kuin viisi. Se jää nähtäväksi.

Lampaita katsomassa tiineysvuorokaudella 31 vrk. Kuva: Karoliina Vainio

Massua ylhäältä päin vrk 33. Kuva: Karoliina Vainio

Ultran jälkeisenä sunnuntaina pakkasimme Javan kanssa kimpsut ja kampsut ja lähdimme Laitilaan Tampereelta. Alivuokrasin opiskelijayksiöni kesäksi muualle, sillä pentuja ajatellen 140 neliön omakotitalo on astetta mukavampi vaihtoehto omine pihoineen. Sain myös kesätöitä Laitilasta ja äitini on eläkkeellä ja paljon kotona, joten mikäs olisikaan parempaa. Java myös rakastaa Laitilassa oloa ja siitä on muodostunut Javalle ehdottoman tärkeä toinen koti. :)

Masu vrk 35. Kuva: Karoliina Vainio

Masu myös vrk 35. Kuva: Karoliina Vainio

Viidennestä viikosta eteenpäin aloin lisäämään Javan ruokamäärää pikkuhiljaa. Lenkkejä tehtiin vielä kutakuinkin normaalisti, mutta en hypyttänyt Javaa tai antanut sen riekkua liikoja. Java voi hyvin, mutta enenevissä määrin se halusi maata ja nukkua. Kuudennen viikon puolivälissä Java painoi 14. toukokuuta 2018 n. 14,5 kiloa eli paino oli noussut n. 2,4 kg. Kuudennella viikolla vaihdoin Javan oman nappulan pentunappulaan (Golden Eagle Naturally Hypoallergenic Puppy, jossa on kanaa, kalkkunaa ja lohta) ja lisäsin määrää taas vähän. Normaalit hihnalenkit ja metsälenkit tehtiin ja koira oli iloinen oma itsensä.

Kuva Uudestakaupungista Pakkahuoneen vierasvenesatamasta.
Javalla kuvassa vrk 37. Kuva: Karoliina Vainio

Vrk 39. Kuva: Karoliina Vainio

Seitsemännen viikon alussa (vrk 42) 18. toukokuuta Java painoi tasan 15 kiloa eli painoa tullut + 2,9 kg aloituspainoon verrattuna. Java sai myös tällöin matolääkkeen, kuten myös ennen astutusta. Mittasin myös lämmön ensimmäistä kertaa tiineysaikana ja se oli Javalle täysin ominainen eli 37,9 astetta. Kaikki Javalla hyvin ja ruokamäärää lisättiin taas vähän. Ruoan Java saa kolmesti päivässä, aamulla, päivällä ja illalla. Seitsemännellä viikolla Javan ulkoilut rajoitettiin rauhallisempiin kävelylenkkeihin hihnassa, vapaana metsässä käyskentelyyn sekä vapaana pihalla oleskeluun. Ruokamäärää lisättiin taas hieman. Jouduin myös pesemään Javan, kun se kävelylenkillä metsässä kävi kierimässä jonkun eläimen ripulissa. Päätin myös trimmata Javan tassukarvat ja leikata kynnet lyhyiksi samalla. Seitsemännen viikon puolivälissä 22. toukokuuta Javan paino oli noussut jo 15,8 kiloon.

Java kotipihalla 19.5.2018 eli vrk 43. Kuva: Karoliina Vainio

26.5.2018 vatsa oli jo Suuri. Vrk 50. Kuva: Karoliina Vainio

Vrk 50. Kuva: Karoliina Vainio

Kahdeksas eli toiseksi viimeinen viikko sujui rauhallisissa merkeissä. Java pääasiassa oli kotipihalla vapaana ja nautti olostaan vatsaansa kasvattaen. Kuumat ilmat välillä tekivät sen, että kakka oli ripulilla yhtenä kertana päivästä, mutta muuten täysin normaali. Välillä näinä kuumina ilmoina viilensin Javaa vesijohtovedellä ja paljon se oli myös sisällä viileässä. Omakotitalomme onneksi pysyy suht viileänä, koska talo on valkoinen ja tiilestä tehty. Vauhti on Javalla vaihtunut perin rauhalliseksi ja vain muutamia omaehtoisia laukka-askeleita otetaan välillä. Vatsassa myös erottuu selkeitä pieniä potkuja ja yhtenä aamuna kuulin myös korvani masuun kiinni laittaessani suloiset tehokkaat sydämenlyönnit.

Vrk 52. Kuva: Karoliina Vainio

Vrk 53. Kuva: Karoliina Vainio

Vrk 54. Kuva: Karoliina Vainio

Yhdeksäs viikko pyörähti käyntiin perjantaina 1. kesäkuuta 2018. Punnitsin Javan viimeisen kerran 2. kesäkuuta 2018, jolloin painoa oli 16,6 kiloa. Vatsa on myös todella iso ja Java näyttää lähinnä valaalta. Lenkit on jo unohdettu, koska kuuma ilma vielä pahentaa tilannetta eikä Java jaksa kuin parin talon verran edetä ja juuri ja juuri takaisin kotiin. Vatsa painaa ja selkä on hieman notkolla. Urheasti Java kuitenkin seikkailee kotipihallamme ja välillä lepää varjossa. Nyt eletään jänniä hetkiä, sillä enää tätä kirjoittaessani (3.6.2018) on jäljellä viisi päivää laskettuun aikaan.