Kooikerhondje näyttelyissä

Koska yhtenä toiveenani koiran tulevalle kodille on sen käyttäminen näyttelyissä, teen siitä nyt oman postauksen. Monet ovat kysyneet näyttelyistä minulta ja kokeneet ne vieraiksi itselleen. Totta kai kaikki uusi on aina vierasta, mutta näyttelyitä ei kannata pelätä tai jännittää. Pohjimmiltaan kyseessä on aivan peruskoulutuksesta, jonka myötä kehäkäyttäytyminen helpottuu. Kooikerhondje on näyttelytettävänä rotuna erittäin helppo, koska se esitetään kehässä vapaasti seisottaen ja juoksuttaessa ympyrää tai edes takaista linjaakin toivomuksena olisi pyrkiminen löysään naruun. Joskus kooikerhondjea tosin nenä vie, jolloin näyttelyhihna voi kiristyä väkisinkin. Tarkoituksenmukainen "kuristaminen" tai teennäinen/väkinäinen esittäminen ei kuitenkaan kuulu kooikerhondjen näyttelyesittämiseen.

Tuomari tutkimassa Jippua Voittaja 2019 -näyttelyssä.
Kuva: Ilkka Salento

Jos sinua jännittää näyttelyissä käyminen, ei koiran esittäminen koidu ongelmaksi. Voin koiran kasvattajana esittää kasvattini näyttelyissä ilomielin. Tarpeen vaatiessa tarvitsen omistajan apua kehässä, jos esimerkiksi useampi kasvattini olisi samaan aikaan kehässä. Tällöin puhutaan esimerkiksi paras narttu/uros -kehästä, ROP-kehästä (= ROtunsa Paras) tai kasvattajaluokasta, jossa esitetään yhtä aikaa saman kasvattajan neljä kasvattia. Koiran omistajalta näyttelyt vaativat koiran treenaamista seisotuksen ja juoksutuksen merkeissä. Koiralle opetetaan usein ensimmäiseksi "istu"-käsky, jolloin toki se tarjoaa istumista myös kauan aloitettaessa opettamaan "seiso"-käskyä. Siksi voisi ehkä olla hyvä aloittaa seisotustreenit heti pentuna. Huomasin itse Jipun (Javan A-pentueen ainoan nartun, joka jäi minulle pentuna) kanssa treenatessani, että iloisen ja innokkaan kehäkäytöksen sai oikea-aikaisella palkkaamisella. Näyttelykehässä siis saa käyttää nameja ja palkkaa kesken yksilöarvostelun. Jipun opetin seisomaan paikoillaan ryhdikkäässä asennossa palkaten sen aina, kun sen häntä vähänkin heilahti Jipun ollessa hyvässä asennossa paikallaan. Näin Jippu huomasi, että häntää iloisesti heiluttamalla saa namia. Tämä taas näyttää kivalta kehässä, kun koira on iloinen.

Minä ja Java Turku Winter Dog Show'ssa.
Kuva: Tiina Väli-Mattila

Lisäksi koira tulee opettaa pöydällä seisomiseen. Kooikerhondje on rotuna sen verran pienikokoinen, että tuomarit haluavat usein tutkia sen pöydällä. Koira nostetaan näyttelykehässä näyttelypöydälle (samankaltainen kuin trimmauspöytä) ja se laitetaan seisomaan nätisti. Tuomari katsoo hetken koiraa kauempaa ja kävelee sitten sen luokse. Monet koikkerit tässä kohtaa painautuvat esittäjäänsä kohti, laittavat häntää koipien väliin tai yrittävät kirjaimellisesti paeta pöydältä. Tämän vuoksi on tärkeää harjoitella pöytäkäyttäytymistä ja erityisesti sitä, että eri ihmiset tutkivat koiraa niin pöydällä kuin maassakin. Sopivia tutkimisen kohteita on sivellä koiran turkki kauttaaltaan läpi, katsoa hampaat ja korvat sekä hännän pituutta suhteessa takajalkaan. Lisäksi voi harjoitella "mittatikun" tuomista koiran viereen, koska tuomarit saattavat mitata kooikerhondjeja näyttelypöydällä halutessaan varmistaa koiran sijoittumisen rotumääritelmän mukaiseen kokotaulukkoon.

Java ensimmäistä kertaa Helsingin Messukeskuksessa.
Kuva: Teemu Torvelainen

Kooikerhondje valmistellaan näyttelyihin pesemällä se hyvissä ajoin. Tärkeintä on, että koira on puhdas eikä valkoiset osat ole näkyvästi likaisesti. Hyvissä ajoin pesu tarkoittaa ehkä noin viikkoa ennen näyttelyä. Koira on myös kannattavaa föönata kuivaksi tällöin, koska pointtina on ettei sen turkki jäisi pörröiseksi ennen näyttelyä. Mikäli se likaantuu tassuista ja mahasta ennen näyttelyä uudelleen, ne voi vielä pestä ja föönata juurikin ennen näyttelyä. Erityisesti selkäturkki on taipuvainen kihartumaan pesusta ja siitä voi menettää yhden arvosanankin verran "pisteitä" näyttelyissä. Lisäksi ennen näyttelyä koikkeri harjataan esimerkiksi peruskarstalla. Harjaaminen ei vie juurikaan aikaa, pointtina on ehkä enemmänkin suoristaa turkki sieltä, missä sen tulee olla suora (esim. selän päältä ja peppukarvat) ja lisäksi voi pörhistää vähän tuuheamman näköiseksi rintakarvoja ja häntää. Ennen näyttelyä suositellaan myös siistittäväksi tassukarvat, leikattavan kynnet ja tarkistettava korvat ja hammaskivien tilanne. Hammaskiviä voi itsekin rapsutella varovasti pois siihen tarkoitetulla työvälineellä.

Kasvattajaluokka (Rubydrop's) Voittaja 2019 -näyttelyssä ROP-kasvattaja!
Kuva: Ilkka Salento

Sitten ei kun vain näyttelyihin!

Mukaan varataan juomakuppi, näyttelyhihna (ohut, väri valitaan koikkerin kaulan värin mukaan eli ruskea tai valkoinen), kevythäkki tai muu vastaava, karsta/harja, urokselle ehkä pyyhe/paperia/kosteuspyyhe alapään kuivaamiseen pissillä käynnin jälkeen, nameja kehää varten (ekstrahyviä! esim. nakkia otan itse, sillä saa koiran huomion parhaiten), nameille pussi vyöhön tai muu vastaava (voi laittaa taskuunkin namit), koiran rokotustodistus/passi tai vaihtoehtoisesti voit ladata puhelimeesi OmaKoira-sovelluksen, näyttelynumero tulostettuna, itselle hakaneula tai "pussukka" näyttelynumeroa varten hihaan, koiran värityksestä poikkeava siisti vaatetus sekä hyvät kengät juoksuun.

Java Virossa näyttelyssä. En esitä itse, koska oma käsi oli paketissa.

Itse näyttelytilanteeseen kannattaa kokemattoman koiran kanssa lähteä hyvissä ajoin, jotta koira ehtii tutustua paikkaan ennen omaa vuoroa. Näyttelyitä ennen kannattaa myös harjoitella vastavaa tilannetta mätsäreissä eli Match Show'ssa. Ensimmäisiksi näyttelyiksi voi myös valita pienemmät ryhmänäyttelyt isojen hallinäyttelyiden sijaan. Näyttelykirjeestä selviää aikataulut päivälle ja koska kunkin koiran tulisi viimeistään olla paikalla.

Kun koittaa kooikerhondjen vuoro rotuna, menee kehään ensin pennut mikäli niitä on / mikäli niille on näyttelyissä ylipäätään järjestetty luokat. Pennutkin on jaettu 5-7 kk ja 7-9 kk vanhoihin eli ne esitetään kahdessa luokassa. Sen jälkeen tulee juniorit, nuoret, avoimet, valiot ja veteraanit. Kaikki luokat esitetään järjestyksessä urokset --> nartut. Urosten luokka on siis kussakin luokkatyypissä ensin, sitten nartut. Jos otetaan esimerkiksi Avointen luokka. Kuvitteellisessa tilanteessa olisi urosten luokkaan ilmoittautunut kolme urosta. Niiden näyttelynumerot on jaettu koirille virallisen nimen alkukirjaimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Rubydrop's-kasvatit ovat siis usein hieman loppupäässä, koska koikkereissa on muutamiakin aakkosten alkupäässä olevia kasvattajia, kuten Black Amiikos, Cavalriina's, Damliers, Dinoman's... jne. Ensin kaikki nämä kolme koiraa menevät kehään numerojärjestyksessä. Tuomari katselee kaikki koirat läpi esittäjien seisottaessa koiria kehän reunassa. Sitten tuomari pyytää esittäjiä juoksemaan yhden kierroksen. Koira on aina esittäjän vasemmalla puolella ja kehässä juostaan vastapäivään. Tuomari on kehän keskellä katsomassa. Kierroksen jälkeen tuomari arvostelee koirat yksilöarvosteluissa numerojärjestyksessä. Muut koirat siirtyvät kehän laidalle odottelemaan.

Näyttelyt voivat olla myös parkkihallissa. Kuva Tuulosesta.
Kuva: Olga Ostroverkhaya

Yksilöarvostelu aloitetaan yleensä koiran tutkimisella näyttelypöydällä. Koiran esittäjä nostaa koiran pöydälle ja tuomari katsoo ensin koiran kauempaa. Sitten hän tutkii koiran mittasuhteet, luuston, arvostelee turkin laatua ja tarkistaa purennan ym. Tämän jälkeen koira nostetaan alas pöydältä ja useimmiten tuomari haluaa esittäjän juoksevan ensin yhden ympyrän ja takaisin tuomarin kohdalle päästyään tuomari näyttää kädellä itsestään pois päin ja tällöin juostaa edes takaisin tuomarista pois ja takaisin. Ympyrää juostessa tuomari siis arvioi koiran sivuliikkeet ja edes takaisin juostessa tuomari pystyy katsomaan koiran etu- ja takaliikkeet. Näin ollen esittäjän on katsottava, että juoksee nimenomaan tuomarista kohtisuoraan pois päin ja tulee myös takaisin, koska esittäjän tehtävänä on pyrkiä tuomaan koirasta mahdollisimman hyvät puolet esiin. Mikäli hän juoksee sivuun, ei tuomarin ole pakko siirtyä nähdäkseen liikkeet takaa, vaan tällöin hän näkee jälleen enemmän sivu- kuin takaliikkeitä.

Java elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä Tuulosessa.
Kuva: Meeri Kyntöaho

Liikkeiden arvioinnin jälkeen tuomari siirtyy kehäsihteerin lähelle pöydän taakse ja tarkastelee samalla koiraa, jonka esittäjä tässä vaiheessa esittää maassa "seiso"-käskyllä sopivan kaukana tuomarinpöydästä. Mikäli koira on aivan kiinni pöydässä, tuomari ei voi nähdä koiraa kokonaisuutena, vaan mittasuhteet vääristyvät. Parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi kannattaa arvioida, mikä olisi hyvä etäisyys tuomaripöydästä, jotta tuomari näkisi koirasi parhaiten. Koiraa esitetään tässä niin kauan, että tuomari on saanut saneltua arvostelun kehäsihteerille. Koiran esitysasentoa saa vaihtaa eli suositeltavinta on kiepauttaa koira uudelleen ympäri ja seisottaa se liikkeestä, koska tällöin koikkerilla on rennoin ja luonnollisin seisoma-asento. Väkisin jalkojen siirteleminen usein tekee asennosta vain huonomman. Muista myös palkata koiraa hyvästä seisomisesta :)

Kun arviointi on saatu kirjoitettua arvostelukaavakkeelle, kehäsihteeri nostaa eriväristen paperiliuskien viuhkasta yhden värin, joka kuvaa koiran saamaa arvosanaa. Punainen tarkoittaa Erinomaista (ERI), sininen Erittäin hyvää (EH) jne. Värin näyttämisen lisäksi kehäsihteeri huutaa esim.: "Koira saa erinomaisen". Kun kaikki luokan koirat on arvosteltu, kaikki ERI:n tai EH:n saaneet koirat jatkavat kilpailuluokassa, jossa jaetaan SA:t (sertin arvoiset), jotka näytetään vaaleanpunaisella lätkällä. Samoin kilpailuluokassa on tarkoitus laittaa luokan koirat paremmuusjärjestykseen. Joskus vain yksi koira saa SA:n, joskus useampi tai yksikään ellei kukaan koirista ole tarpeeksi hyvä saamaan SA:ta. SA:n saaneet koirat jatkavat tässä kyseisessä esimerkissä Paras uros -kehään. Paras uros -kehässä (PU-kehä) kaikki SA:n saaneet koirat tai mikäli niitä ei ole tarpeeksi, myös ERI:n/EH:n saaneet voivat mennä kys. kehään. Paras uros -kehässä tuomari juoksuttaa koiria ja siirtää koirakkoja eri järjestykseen. Kun tuomari viimeisen kerran pyytää juoksemaan ympäri kehää, hän yleensä pysäyttää ensimmäisenä olevan koirakon ensimmäisen sijan kohdalle ja sitä mukaa seuraavat koirat tulevat toisiksi, kolmansiksi jne. Näin koirat palkitaan vihdoin näyttelystä riippuen CACIBeilla, SERTeillä tai NORD-SERTeillä jne. CACIB tarkoittaa kansainvälistä sertifikaattia ja SERT sertifikaattia. NORD-SERT taas on Pohjoismaiden sertifikaatti. Kullekin valiolle on omat sääntönsä siitä, montako sertiä sen saavuttamiseksi tarvitaan ja mistä. On hyvä myös tietää, että samalta tuomarilta ei valioanomukseen hyväksytä kuin yksi serti, mutta serti ja CACIB voivat olla samalta tuomarilta.

ROP-kehä Voittaja 2019 -näyttelyssä. Jippu voitti koikkereissa!
Kuva: Ilkka Salento

Mikäli koira ei sijoitu rotunsa parhaaksi (ROP), se voi lähteä näyttelypaikalta heti saatuaan omat palkintonsa. Toiseksi paras koira on VSP eli Vastakkaisen Sukupuolen Paras. Arvostelun voi hakea koiran käymän viimeisen kehän jälkeen kehäsihteeriltä. Mikäli koira on ROP, sen tulee jäädä ryhmäkehiin (FCI-ryhmittäin; kooikerhondje kuuluu FCI-ryhmään 8) ja sieltä mahdollisesti se voi edetä jopa BIS-kehään, jossa palkitaan koko näyttelyn parhaat kaikista roduista.

Näyttelyt tuovat arvosteluineen paljon tietoa ja sisältöä koirakasvattajan toimintaan sekä tarjoavat myös tietoa rotuyhdistykselle rodun tilasta ulkomuodollisesti. Siksi on tärkeää, että koiria myös näyttelytetään. Rotuyhdistykselle jää kopiot kaikkien koikkereiden näyttelyarvosteluista. Suomessa kooikerhondjen taso on mielestäni aika hyvä ja kooikerhondje on täällä helppo saada Suomen Muotovalioksi asti. FI MVA -arvonimeen vaaditaan kolme SERTiä eri tuomareilta, joista vähintään yhden tulee olla saatu yli 2-vuotiaana eli AVO-luokasta. Pentuluokissa ei jaeta sertejä, mutta junnuluokista alkaen niitä voi saada. Junioriluokissa taas ei voi saada CACIBia, vaan pitää olla vähintään nuorten luokassa. Luokista ja muusta näyttelyihin liittyvästä voi lukea lisää Kennelliiton ohjesivuilta.

Ami ja Jippu olivat 2020 Hyvinkään NORD-näyttelyssä VSP & ROP <3

Sopiiko kooikerhondje sinun perheeseesi?

Kyseinen postaus on julkaistu aiemmin tässä blogissa 3.6.2018 otsikolla "Kiinnostaako kooikerhondje?", mutta harva osaa blogista niin kaukaa tätä etsiä. Tässä hieman muokattuna / uusittuna sama postaus eri kuvin päivitettynä vuodelle 2021.

Java metsälenkillä alkuvuonna 2021.

Java alkuvuodesta 2021 jäällä.

Kooikerhondje on hollantilainen lintukoirarotu, jota käytetään kotimaassaan Hollannissa sorsien houkutteluun metsästäjien apuna. Lisäksi kooikerhondjea on alkuaikoina käytetty ylhäistön perheissä rottakoirina sekä ihmisten lämmittäjinä. Kooikerhondje rotuna tuotiin Suomeen vuonna 1993 ja ensimmäinen pentue syntyi 1994. Rotua ei Suomessa käytetä juurikaan metsästykseen, vaan sopivia harrastuksia kooikerhondjen kanssa ovat esimerkiksi agility, näyttelyt, toko, rally-toko, mejä ja nosework. Rotu on tunnettu tappiinsa viritetystä nenästä, jota koirat käyttävätkin todella paljon. Agilityssä on muistettava, että liialliset toistot eivät sovi kooikerhondjelle, sillä ne tappavat koiran motivaation. Näyttelyissä kooikerhondje rotuna on helppo, sillä sen turkki on helppohoitoinen, ei vaadi trimmausta ja rotu esitetään kehässä vapaasti seisottamalla. Pöydällä seisomista on kuitenkin treenattava, sillä useimmat tuomarit haluavat koiran esitettävän pöydällä. Lisäksi suosittelen koiralle opetettavan käskysanat seisotukseen (esim. "seiso") ja juoksuun näyttelykehässä (esim. "ravi") sekä totutettavan ohueen näyttelyhihnaan. Näyttelyistä tulossa vielä erikseen postaus myöhemmin.

Java pentuna leikkipuuhissa.

Suomenlapinkoiran paksua turkkia oli hyvä retuuttaa...

Kooikerhondje kuuluu spanieleihin ja joskus rodun suloinen ilme voikin johtaa harhaan, sillä kooikerhondjet eli tutummin koikkerit tai kooikkerit, eivät yleisesti ottaen arvosta vieraita ihmisiä, vaan ovat enemmän oman perheen koiria. Koikkeri on kuitenkin täysin sosiaalistettavissa sosiaaliseksi, kaikkia ihmisiä rakastavaksi koiraksi, mikäli sen hermorakenne on kunnossa ja sen kanssa tehdään runsaasti töitä sosiaalistamisen osalta heti pikkupennusta alkaen - ja etenkin jo ennen rokotusten saamista, jolloin herkkyyskausi on parhaimmillaan ja koira sopeutuu uusiin asioihin.

Java on ollut pienestä asti tomera.

Näyttelyissä kooikerhondjea voi jännittää vieras tuomari, joka haluaa tutkia ja tarkistaa myös hampaat. Sen vuoksi pennusta asti on tärkeää harjoitella myös sitä, että muut kuin omistaja, ovat tutkimassa koiraa. Vieras ihminen (etenkin vieras mies) voi olla hyvä laittaa tutkimaan koira myös pöydällä: henkilö voi tarkastaa koiran hampaat, sivellä sen turkin kauttaaltaan ja kurkata vaikkapa korviin. Tämä toiminta helpottaa myös eläinlääkärikäyntejä. Koikkerille tyypillistä on siis varautuneisuus vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan ja usein on niin, ettei koikkeriuros siedä välttämättä muita uroksia eikä koikkerinarttu aina muita narttuja. On kuitenkin myös poikkeuksia ja tässä kohtaa haluan korostaa sosiaalistamisen ehdotonta tärkeyttä. Java esimerkiksi on poikkeustapaus koikkeriksi. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Koikkerin pentua ei oikeastaan voi liikaa viedä erilaisiin tapahtumiin ja näyttää sille uusia ja erilaisia asioita, kun koikkeri on pentu. Sosiaalistaminen tarkoittaa siis kaikkia tilanteita koiran elämässä, ei vain muihin koiriin tutustumista. Pentuajan jälkeenkään ei ole syytä jäädä kotiin, vaan suosittelen sosiaalistamisen jatkuvuutta läpi koko koiran elämän. Koikkeri on rotu, joka kulkee näppärästi omistajansa mukana ja nauttii täysillä muun muassa hevostalleilusta, veneilystä, matkustelusta... Kaikesta oikestaan, missä se saa omistajansa mukana olla!

Mätsärit ovat hyvä tapa harjoitella näyttelyitä varten.

Kooikerhondje sopii omasta mielestäni perheisiin, joissa ymmärretään sosiaalistamisen merkitys ja ollaan myös kiinnostuneita tarjoamaan koiralle harrastuksia ja erilaista tekemistä. Myös aivotyöskentely on koikkerille hyvä ja tärkeä keino energian kuluttamiseksi. Kooikerhondje sopii erilaisiin asumismuotoihin kerrostalosta maalle. Koikkerin perhe voi olla yksin asuva ihminen, pariskunta tai lapsiperhekin, mikäli lapset osaavat toimia koiran kanssa. Itse arvostan suuresti koiran terveyden tutkimista, joten edellytän kasvattieni omistajilta terveystarkastuksia reilu 2 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa röntgenkuvia lonkista, kyynäristä, selästä (3 kuvaa) sekä käsikopelolla tehtävää tutkimusta polvista. Lisäksi toivon koiraa käytettävän myös silmätarkastuksessa, josta selviää perinnölliset silmäsairaudet. Javan suvussa silmäsairaudet ovat tosin harvinaisia. Kiden emällä on lievä muoto (aste 1) eräästä silmäsairaudesta (PHTVL/PHPV), josta lisää tietoa löytyy tästä postauksesta aivan sivun alareunasta. Lisäksi edellytän kasvattieni käyttämistä koiranäyttelyissä, joskin koiran esittäminen itse ei ole pakollista: voin sen tehdä ilomielin!

Java vuonna 2018 pari päivää ennen pentujen syntymää.

Javan sosiaalistaminen tapahtui heti sen muutettua luokseni: toisena päivänä lähdimme kaupunkibussilla pidemmälle ajelulle. Bussimatkan ajan pentu vain nukkui ja tänä päivänä Java olisi valmis hyppäämään bussin kyytiin koska vain, kun ovi aukeaa. Kaikenlaisilla kulkuneuvoilla bussista junaan ja autosta veneeseen matkustamisesta on tullut Javalle lempipuuhaa ja se ottaa matkat rennosti nukkuen tai rauhallisesti maisemia katsellen. Javan pentuaikana sosiaalistamista oli myös Tampereella Vappua Koskenrannassa viettäen, Keskustorilla käveleminen, Rautatieasemalla ihmisvilinän ihmettely, rokotettuihin ja kiltteihin koirakavereihin tutustuminen jo ennen pennun rokotusten saamista, ratsastuskilpailuissa turistina olo sekä hevostallilla pyöriminen. Lisäksi kävin Javan kanssa pentukurssin ja heti kun rokotukset olivat kunnossa, aloitimme tutustumaan mätsäreihin ja kävimme eläinkaupoissa vierailemassa. Java on myös pennusta alkaen käynyt lasten 4H-kerhoissa, jolloin lapset ovat tulleet tutuiksi. Vanhuksia olemme käyneet moikkaamassa vanhainkodissa. Koikkeri on hyvä tutustuttaa niin vauvoihin kuin vaareihinkin, niin oma elämä helpottuu tulevaisuudessa :) 

Sosiaalistamista varten esimerkiksi Facebookista löytää koirakamuja!
Mitä enemmän, sitä parempi :-D

Kerron ilomielin lisää kooikerhondjesta ja sen soveltuvuudesta juuri Teidän perheeseenne, joten mikäli olet kiinnostunut rodusta, otathan yhteyttä puhelimitse (ei viestejä) tai sähköpostitse!

Huomaathan vielä seuraavat kriteerit (osittain samoja kuin yllä mainitut), joiden mukaan etsin parhaat mahdolliset kodit koikkerikasvateilleni tulevan B-pentueen osalta:

1. Todella huolellinen sosiaalistaminen ja sen merkityksen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää. Haen siis kasvateilleni enemmän omistajia, jotka ovat koiraihmisiä eivätkä vain ihmisiä, joilla on koira. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen koira, se vaatii paljon erilaisia tilanteita ja kokemuksia: vieraiden ihmisten tulee saada koskea koiraan heti pennusta lähtien ja vieraisiin koiriin tutustuminen aloitetaan ENNEN rokotuksia: toki vain varmuudella rokotetut koirat kamuina tällöin. 

2. Terveystarkastukset vähän yli 2v. iässä (sis. lonkat, kyynärät, selkä (3 rtg-kuvaa) sekä polvitutkimus ja mielellään myös silmätarkastus) Ajatuksena tässä myös se, että mikäli yksilö on hyvä, voisi sitä mahdollisesti joskus käyttää jalostukseen (etenkin urokset jalostusuroslistalle toivottavia) Samalla kasvatin omistaja saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä esimerkiksi agilityä ajatellen ja pienen geenipoolin omaava rotumme saa myös tietoa rodun terveydestä ja rotua pystytään kehittämään.

3. Näyttelyissä käyminen osana omaa mielenkiintoani kasvatustyöstäni ja mahdollistamaan myös kasvattajaluokkien esittämisen. Toivon vähintään 1-2 näyttelyä kasvateilleni, mutta jos kyseessä on lupaava yksilö, niin mielellään tällöin enemmän: kasvattajana esitän mielelläni kasvattejani näyttelyissä ja myös opastan niiden maailmaan. Hyvänä esimerkkinä kasvattini Rubydrop's Aston Aldore eli Ami, jonka olen esittänyt muistaakseni kaikissa sen näyttelyissä ja se on nykyään FI MVA eli Suomen Muotovalio! :)

4. Aktiivinen koti ylipäätään: kuulumiset & kuvat suljetussa Facebook-ryhmässä

5. Koiralle harrastuksia sen luonteen sopivalla tavalla (sekä liikunnallisia että aivotoimintaan keskittyviä): pakko ei todellakaan ole kilpailla näissä lajeissa, mutta kooikerhondje on energinen koirarotu ja kaipaa siksi paljon tekemistä. Sopivia harrastuksia esim: agility, rallytoko, toko, verijälki, haku, koiratanssi, nosework sekä tietenkin tämän kaiken lisäksi metsässä & muualla lenkkeily ja erityisesti koiran vapaana pitäminen. Itse en suosittele koirapuistoja, koska niistä saa helposti tauteja ja myös huonot kokemukset ovat yleisempiä, kun kaverikoirista ei voi mennä takuuseen. Tarvittaessa koiran vapaana pitoa helpottamaan voi hankkia GPS-tutkan, esim. Tractive GPS.

Veneilystä ja saariston ihmeistä koira oppii myös uusia asioita.

Tällä hetkellä B-pentueesta on tullut yli 50 kyselyä, mutta edelleen etsin esimerkiksi sijoitusnartulle sopivaa kotia läheltä Tamperetta. Muutenkaan en ole pentujen koteja päättänyt, koska pentujakaan ei vielä ole syntynyt. Päätän pentujen kodit pentujen ollessa noin kaksiviikkoisia eli en pidä asian kanssa kiirettä sopivien kotien varmistamiseksi. Ennen kooikerhondjen hankintaa, suosittelen myös tutustumaan rodun edustajiin livenä, myös muihin kuin Javaan. Tästä linkistä löydät kooikerhondjeharrastajien yhteystietoja ja paikkakuntia, jotta voit käydä tutustumassa eri yksilöihin mahdollisimman lähellä omaa kotiasi.

Mikäli olet jo tutustunut rotuun ja päätynyt hankkimaan pennun, suosittelen lämpimästi Javan yhdistelmää monestakin syystä: terveeksi tutkitut, upealuonteiset sosiaaliset vanhemmat, joilla on erinomainen näyttelymenestys! Tässä tilanteessa otathan yhteyttä ja kerro itsestäsi/perheestäsi, asuinpaikkasi & elämäntilanteesi, kuvaile omin sanoin millainen rotu kooikerhondje mielestäsi on sekä millaista koiraa haet ja millainen olisi pennun elämä luonasi.

Java toivottaa tsemppiä oman kooikerhondjen saamisen odotteluun!

Karoliina Vainio / Rubydrop's kooikerhondjet
p. 045-1383703
vainiokaroliina@gmail.com

Pentuemainos 2021

Klikkaa isommaksi!

Onnistunut astutus!

Jippii!

Astutus saatiin onnistumaan varauroksella!

Kaikki postauksen kuvat copyright Karoliina Vainio 2021 ellei toisin mainita!

Astutusta kokeiltiin ensin keskiviikkona 10.3.2021 alkuperäisellä urosvaihtoehdolla eli Nuulla ystäväni terassilla. Kovin leikkisää ja iloista menoa kaksikolla oli, mutta hyppyaikeita ei ollut. Nuulla oli enemmänkin ajatuksenaan vain nuolla Javaa ja leikkiä sen kanssa. Java tyrkytti itseään kyllä kunnolla jo tällöin ja käänsi liikkeessäkin itseään Nuuta kohti. Koska viimeksi astutus onnistui vasta 15. juoksupäivä, päätettiin torstaina pitää lepopäivä. Jospa perjantaina sitten nappaisi... Ja niin koitti perjantai ja taas työpäivän jälkeen illalla suuntasimme Ylöjärvelle kohti astutuspaikkaamme. Nuu oli kovin innoissaan ja vinkui Javan perään, mutta nyt meininki oli taas samankaltaista kuin keskiviikkoiltanakin, joskin sillä erotuksella, että Nuu tuntui hieman häpeävän toimintaansa eikä uskaltanut keskiviikonkaan vertaa yrittää Javaa. Java taas tyrkytti itseään innokkaasti. Käytiin sitten puolessa välissä yrittämistä lenkilläkin, jos tauko astutuspuuhista saisi homman etenemään sutjakkaammin. Lenkin jälkeen yritys näytti edelleen samalta. Nuu keksi vähän sijaistoimintojakin ja kuoputti lunta sekä piehtaroi terassilla Javan katsellessa vieressä. Päätettiin sitten jättää yritykset sikseen, kun ei siitä ollut mitään tullut. 

Laitoin perjantaina viestiä Kirsille eli varauroksen omistajalle, josko viikonloppuna sopisi ajella Asikkalan suuntaan astutusreissulle. Perjantaina ei enää sinne olisi ehditty eikä Kidekään olisi ollut maisemissa kuin vasta myöhemmin illalla, koska se oli Lahdessa agilitytreeneissä. Lauantaina aamulla ajoin ensin hakemaan Javan Sarin luota ja sitten matka jatkui Asikkalaan. Olimme noin puoli yhden aikaan perillä Asikkalassa ja otimme ensin muutamat kuvat Kidestä ennen kuin Java otettiin autosta. Kide tosin ei malttanut keskittyä, sillä juoksuinen narttu tuoksui sen verran voimakkaasti jo pihamaalla, joten otettiin melko pian Javakin pihalle. Ja voi sitä ilon ja onnen määrää, mikä syntyi, kun koko piha oli mahdollista käyttää hyödyksi lemmenleikkeihin. Koirat juoksivat ja leikkivät innokkaasti heti alusta alkaen ja Kide liehitteli Javaa kaikin keinoin. Java antoi haistella ja nuolla sekä hyppi pystypainia Kiden kanssa. Kuitenkaan selkään asti Java ei päästänyt, vaan näytti hampaitaan nopeasti ja sitten taas heilutti häntää iloisesti ja pyrki Kiden kimppuun. Ota nyt näistä naisista selvää...

Lauantain reilu parin tunnin yritykset eivät tuottaneet toivottua tulosta, joten ajelin Lahteen yöksi. Olin saanut yöpaikan Javan kanssa tuttujen luota ja ilta kului rattoisasti hyvän ruuan ja viininkin merkeissä. Namsk. Java sai illan levätä ja yönkin se nukkui tyytyväisenä voimia keräten. Sunnuntaina lähdin kello kymmenen jälkeen ensin käymään Kärkkäisellä (vitsi mikä paikka!! jos pentuja syntyy, tänne pitää päästä uudelleenkin shoppailemaan...) ja siitä sitten kohti Asikkalaa. Vähän yli klo 12 oltiin Javan kanssa jälleen perillä, tutulla pihalla. Ensin kuvailtiin rakennekuvat ja pääkuvat Kidestä, koska ne oli edellisenä päivänä jääneet ottamatta. Sitten päästettiin Java pihalle ja yhtä iloinen ja sinnikäs meininki alkoi kuin lauantainakin oli ollut. Java käyttäytyi hyvin samalla lailla kuin lauantainakin, mutta selvästi näki, että oikeilla päivillä ollaan, koska Kide ei jättänyt Javaa yhtään rauhaan. Se seurasi Javaa kuin hai laivaa ja sinnikkäästi kosiskeli tyttöystäväänsä. Java esitti herkkistä ja vingahti, jos Kide muka liian kovakouraisesti yritti häntä nuolla(!) tai yritti hypätä selkään. Ihme neiti :-D 

 

Yritimme myös astuttaa Javaa pitämällä siitä kiinni, mutta Kide ei suostunut hyppäämään selkään, jos Java oli paineistettuna. Hyvä piirre! Kertoo rodun alkukantaisuudesta ja siitä, että väkisin ei kannata. Aika ei ehkä ole oikea tai suvut eivät natsaa. Nartut villeinäkin antavat vain sitkeimmän uroksen astua itsensä - koirat ovat fiksuja. Kidekin alkoi vain haukkua vieressä, mikäli nartusta piti kiinni. Se ei halunnut hypätä selkään väkisin, vaan halusi nartun olevan kanssaan samaa mieltä suunnitelmasta. Heti kun nartun päästi irti, sama iloinen meno jatkui, joskin Java vinkaisi tai haukahti jos Kide koetti hypätä selkään.

Mutta lopulta... Niin siinä vaan kävi! Voisi sanoa tasan kahden tunnin päästä siitä, kun olin autolla ajanut pihaan, astutus onnistui talon portailla! Kello oli 14.03, kun Java antoi Kiden hypätä selkäänsä ja astutus onnistui! Koirat olivat nalkissa reilu 30 minuuttia. Vilkaisin seuraavaksi kelloa klo 14.41, kun olimme juuri päässeet talon eteiseen ja Java oli autossa juoksupöksyineen ja merinovillatakkeineen. Koska nalkki kesti niin pitkään, koirille ehti tulla hieman kylmäkin. Kirsi haki välissä kaksi fleecevilttiä koirien päälle, koska innokas leikkiminen kahden tunnin ajan oli lämmittänyt koirien lihakset ja sitten yhtäkkiä seisottiinkin paikoillaan yli puoli tuntia. Lisäksi juuri tällöin alkoi sataa luntakin ja tuuli vähän. Viltit onneksi pian lämmittivät ja koirat näyttivät suhteellisen tyytyväisiltä :-) Mielenkiintoista oli, että Java ei pitänyt inahdustakaan Kiden hypätessä selkään oikeasti. Ilmeisesti aika oli vihdoin Javan mielestä oikea. Ei sitä selvästi myöskään sattunut tms., se vain oli esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa tyttöstä siihen asti. 

Copyright Kirsi Ruotsalainen

  

Copyright Kirsi Ruotsalainen

Astutussopimuksen kirjoittamisen jälkeen lähdin Javan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Neljän jälkeen olimme jo Sarin pihalla ja Java pääsi Miskaa moikkaamaan. Eli... Loppu hyvin, kaikki hyvin! Nyt pidetään vain peukkuja astutuksen onnistumiselle. Astutus tapahtui täsmälleen samaan aikaan kuin viimeksikin eli 15. juoksupäivä. Tällä kertaa ei otettu progeja, mutta toisaalta koiran käytös kertoi hyvin vahvasti oikean ajan: Java antaa selvästi astua itsensä vain oikeana tärppihetkenä. 

Roosnell Geranium eli Kide

- Astutus tapahtui siis 14.3.2021 klo 14.03-14.37.

- Tiineysultra on varattu Hervantaan 12.4.2021 klo 9.30.

- Pentujen laskettu aika on 16.5.2021, mutta viimeksi Java synnytti vuorokausilla 59 eli sen perusteella laskettu aika olisi 12.5.2021, mutta tämä jää toki nähtäväksi.

- Pennut luovutetaan 7-8 viikon iässä, riippuen pentujen kehityksestä eli heinäkuun alussa.

Kiden rakenteessa erityisen hyvää Javaa ajatellen on  sen neliömäinen tyyppi,
joka tasapainottaa Javan pidempää lanneosaa. Lisäksi Kidellä on hyvä urosleima,
se on silti pienikokoinen ja tasapainottaa näin Javan kookkaan nartun olemusta.
Kidellä on myös hyvät  korvakorut ja se on ok turkkinen, mutta selvästi periyttää
hyväturkkisia jälkeläisiä aiemman jälkeläisnäytön mukaan.

Kide on suloinen uros, jonka tiiviit huulet ovat myös hyvä asia,
koska Javalla on rodun rotumääritelmän vastaisesti hieman lörpät huulet.

Paljon on tapahtunut... + pentusuunnitelmia kesälle 2021

 Kuulumisia

Jippu 18 viikkoa: paino 8,4 kg ja säkä n. 36 cm
Kuvasin Jipusta rakennekuvat ja otin mitat joka viikko.

Paljon on tapahtunut viime kerrasta, kun blogiin kirjoittelin. Silloin elettiin vuotta 2018, nyt jo vuotta 2021. Vuosikymmenkin on ehtinyt vaihtua välissä, hurjaa. Jippu jäi vuonna 2018 minulle itselleni ja ehdinkin sen kanssa kiertää näyttelyitä aika moniakin sekä käydä agility- ja rallytokokursseilla. Jipusta oli kehittymässä mitä ihanin ja energisin harrastuskoira. Javan kanssa elämä jatkui samaan malliin kuin aiemminkin - toki sillä erolla, että Jippu oli sen kanssa kuin paita ja peppu. Kaikki oli erinomaisesti koirien osalta, mitään ongelmia tai haasteita ei oikeastaan ollut. Jipun pentuaikana se oppi emoltaan asioita kuin itsestään: ainut haaste ehkä oli sen taipumus maistella esimerkiksi mattoja ja muuta kodintavaraa. Onneksi listat ym. kiinteä saivat kuitenkin jäädä rauhaan. Tämän postauksen ohessa on muutamia kuvia Jipun ja minun yhteisestä ajasta sekä toki myös Javasta.

Vuonna 2019 helmikuussa minun elämässäni tapahtui kuitenkin asioita mutkistava käänne. Tapasin aivan ihanan miehen, johon rakastuin lähes ensisilmäyksellä. Hän oli aivan täydellinen. Tai niin luulin, kunnes vasta viidensillä treffeillä sain kuulla hänen todella pahasta allergiastaan kaikkea karvaista kohtaan. Hengitysvaikeudet eivät olisi niin helposti selätettävissä tai siedettävissä kuin esimerkiksi pieni ihottuma. Tämä tarkoitti vuoden 2019 keväällä sitä, että koirat olivat aika paljon hoidossa eri paikoissa minun ollessa poikaystäväni seurassa. Olin aiemmin jo sopinut olevani vuoden 2019 kesän töissä Laitilassa. Tämän vuoksi Java tuli sinne mukanani, kun emme kuitenkaan pystyisi näkemään mieheni kanssa kovin usein toisiamme. Haaveenani koirista luopumisen hetkellä oli tilanne, jossa pystyisin pitämään kummankin koiran omistajuuden itselläni ja hankkisin niille vain ns. sijaiskodit. Toukokuussa 2019 jouduin kuitenkin luopumaan tästä haaveesta Jipun kohdalla ja Jippu vaihtoi omistajaa muuttaen Kona-veljensä kaveriksi Lempäälään.

Jippu 8 kuukautta: paino 11,1 kg ja säkä n. 41 cm

Javan kanssa kesä 2019 hujahti nopeasti ohi ja siitäkin oli aika sen jälkeen luopua, koska edessä oli muutto yhteen mieheni kanssa. Sille löytyi ihana sijaiskoti Espoosta kaverini Sallan perheen luota. Java muutti Espooseen syyskuussa 2019. Senkin osalta kuitenkin tapahtui muutoksia vuoden 2020 kesän loppupuolella, jolloin alettiin suunnittelemaan Javan muuttoa lähemmäs minua, jotta voisin sitä myös nähdä. En ollut pystynyt käymään Espoossa kertaakaan, joten oli kulunut yli vuosi siitä, kun olin nähnyt Javan viimeksi. Se jäi siis minun nimiini ja ikävä oli kova. Muutamien mutkien ja sattumusten kautta Java muutti lokakuussa 2020 takaisin Tampereelle ja se pääsi Miska-koikkerin kaveriksi hoitajanaan Sari. Sarin luota Java löysi ihanan energisen kodin, jossa se pääsee päivittäin vapaana lenkkeilemään, haistelemaan metsän tuoksuja ja höntsäilemään agility- ja rallytokojuttuja. Tulevaisuudessa on suunnitteilla myös päästä jälleen näyttelykehiinkin pyörähtämään: kunhan tämä korona tästä rauhoittuisi...

Java 4 vuotta

Nyt elämä rullaa kivasti mallillaan. Mieheni kanssa meillä tulee huomenna virallisesti 2 vuotta täyteen yhteiseloa ja koirat ovat molemmat onnellisia paikoissaan. Pystyn niitä näkemään ja ne ovat lähellä minua. Asiat eivät siis voisi juuri paremmin olla tilanteeseen nähden :) Toki minulla on ikävä koiria - olenhan koiraihminen henkeen ja vereen. Tilannetta kuitenkin auttaa nyt paljon tämän hetkinen suunnitelma Javan B-pentueesta.

Juoksut ja pentusuunnitelmia

Päätös toisesta pentueesta Javalle syntyi oikeastaan jo silloin kun Java muutti takaisin Tampereelle ja asioiden suunnittelu ja toteutus tuntui realistisemmalta. Teetin Javalle uudelleen silmä- ja polvitarkin ja ne olivat edelleen täysin kunnossa. Java myös on fyysisesti hyvässä kunnossa ja on aivan ihana oma itsensä. Useamman kuukauden etsin sopivia urosvaihtoehtoja Javalle. Juoksujen alkamisajankohtaa ei oikein etukäteen tiedetty, koska Javalla oli ollut viimeksi juoksut heinäkuun 2020 lopussa, mutta toisaalta sitä ennen helmikuussa 2020: juoksuväli oli ollut siis vain 5 kuukautta, joka ei ollut Javalle tyypillinen väli. Normaalisti Javalla on ollut juoksut 7-8 kk välein. Jännityksellä siis odotimme alkavatko juoksut joulukuussa, tammikuussa vai helmikuussa vai.... Iloinen päivä koitti viimein 28.2.2021 eli helmikuun viimeinen päivä. Javan juoksut alkoivat!

Miska ja Java helmikuussa 2021.

Nyt eletään aikaa, jolloin tärppejä odotetaan kuumeisesti. Urokseksi valikoitui Milfeddyg Uitbundig Pepinka eli Noah. Se valikoitui urokseksi niin ikään sopivan sukunsa vuoksi, mutta myös siksi, että se on rakenteeltaan enemmän harrastuskoiramainen, sillä on enemmän särmää muun muassa agilityä ajatellen, se on kooltaan Javan skrodempaa rakennetta tasapainottava ja mikä hauskinta ehkä, tuli myös puheeksi, ettei Noah ole lainkaan riistaviettinen. Sekin siis erinomaisesti tasapainottaa Javan nenää, joka on suuntautumassa pienimmänkin jäljen perään :D Astutusajankohta sijoittuu tämän viikon loppupuolelle. Aiempaan tapaan menemme Javan kanssa Laitilaan lähempänä synnytysajankohtaa. Olen myös vuoden 2018 tapaan töissä sairaanhoitajana Laitilan Terveyskodissa kesän 2021. Mikäli Java tiinehtyy, pennut syntyvät toukokuun puolivälin kieppeillä ja ovat luovutusiässä heinäkuussa. Viime pentujen tapaan pennut luovutetaan 7-8 viikon välimaastossa, etenkin mikäli ne ovat viime pentueen kaltaisia isoja möhkäleitä, joita ei emon seura enää kiinnosta ja joihin emolla menee lähinnä hermo :P Olen myös pohtinut Noahin tilalle varauroksen, joka on Roosnell Geranium eli Kide.

Java ja Noah eli tutummin vielä Nuu yhteislenkillä keväällä 2021.

Tässä jalostustoimikunnan riskikartoitukset kummastakin yhdistelmästä:

Urosvaihtoehto nro 1. (klikkaa isoksi)

Urosvaihtoehto nro 2. (klikkaa isoksi)

Varauros on käynyt uudelleen silmätarkissa ja silmät olivat terveet, joten yhdistelmä täyttää jalostuksen tavoiteohjelman vaatimukset.

Noah

Milfeddyg Uitbundig Pepinka:

- Selkä tutkittu: muutoin terve, mutta välimuotoisessa lanneristinikamassa poikkeama LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne (s1-s2) tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne)

- LTV1 ennemminkin ominaisuus kuin iso virhe

- Nykytietämyksen valossa LTV1 ei aiheuta ongelmia koiralle.

- Tärkeää kuitenkin, että selkä on tutkittu

---> Javalla selkä myös tutkittu ja se on täysin terve

---> Javan pentueesta 4/7 pentua tutkittu ja niillä kaikilla myös selkä täysin terve

---> Puoltaa ajatusta yhdistelmästä, riski selkäongelmiin pieni

- Isällä ollut silmäsairauden mahdollisuus (katarakta eli harmaakaihi): useampia silmätutkimuksia, joista osassa todettu mahdollisuus kataraktaan, mutta osassa ei. Koira myös lopetettu nuorena, syytä ei ole selvitetty/ei ole tiedossa. Liittyykö silmiin mahdollisesti jotenkin?

---> Javalla silmät terveet, ei suvussa juuri silmäsairauksia. Riski siis pieni.

Kide

Roosnell Geranium:

- Selkää ei tutkittu: ei siis voida tietää selän terveyttä

---> Javalla kuitenkin selkä täysin tutkittu

- Emällä silmäsairaus PHTVL/PHPV (aste 1)

---> PHTVL/PHPV = Persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous

- Se tarkoittaa linssiä ympäröivän verisuonituksen ja/tai alkulasiaisen liiallista kasvua sikiönkehityksen alussa ja vajavaista surkastumista syntymän aikoihin/sen jälkeen. Seurauksena on eriasteisia samentumia linssin takana sekä mahdollisesti myös linssin epämuotoisuutta.

Muutokset on jaettu kuuteen vakavuusasteeseen, joista lievin (aste 1) on onneksi yleisin. Siinä linssin takapinnalla on pieniä pistemäisiä (ei paljain silmin nähtäviä) pigmenttipisteitä / sidekudosplakkeja, joista ei koiralle ole haittaa.

---> Javalla silmät terveet, ei suvussa juuri silmäsairauksia. Riski siis pieni.