sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Sopiiko kooikerhondje sinun perheeseesi?

Kyseinen postaus on julkaistu aiemmin tässä blogissa 3.6.2018 otsikolla "Kiinnostaako kooikerhondje?", mutta harva osaa blogista niin kaukaa tätä etsiä. Tässä hieman muokattuna / uusittuna sama postaus eri kuvin päivitettynä vuodelle 2021.

Java metsälenkillä alkuvuonna 2021.

Java alkuvuodesta 2021 jäällä.


Kooikerhondje on hollantilainen lintukoirarotu, jota käytetään kotimaassaan Hollannissa sorsien houkutteluun metsästäjien apuna. Lisäksi kooikerhondjea on alkuaikoina käytetty ylhäistön perheissä rottakoirina sekä ihmisten lämmittäjinä. Kooikerhondje rotuna tuotiin Suomeen vuonna 1993 ja ensimmäinen pentue syntyi 1994. Rotua ei Suomessa käytetä juurikaan metsästykseen, vaan sopivia harrastuksia kooikerhondjen kanssa ovat esimerkiksi agility, näyttelyt, toko, rally-toko, mejä ja nosework. Rotu on tunnettu tappiinsa viritetystä nenästä, jota koirat käyttävätkin todella paljon. Agilityssä on muistettava, että liialliset toistot eivät sovi kooikerhondjelle, sillä ne tappavat koiran motivaation. Näyttelyissä kooikerhondje rotuna on helppo, sillä sen turkki on helppohoitoinen, ei vaadi trimmausta ja rotu esitetään kehässä vapaasti seisottamalla. Pöydällä seisomista on kuitenkin treenattava, sillä useimmat tuomarit haluavat koiran esitettävän pöydällä. Lisäksi suosittelen koiralle opetettavan käskysanat seisotukseen (esim. "seiso") ja juoksuun näyttelykehässä (esim. "ravi") sekä totutettavan ohueen näyttelyhihnaan. Näyttelyistä tulossa vielä erikseen postaus myöhemmin.

Java pentuna leikkipuuhissa.

Suomenlapinkoiran paksua turkkia oli hyvä retuuttaa...

Kooikerhondje kuuluu spanieleihin ja joskus rodun suloinen ilme voikin johtaa harhaan, sillä kooikerhondjet eli tutummin koikkerit tai kooikkerit, eivät yleisesti ottaen arvosta vieraita ihmisiä, vaan ovat enemmän oman perheen koiria. Koikkeri on kuitenkin täysin sosiaalistettavissa sosiaaliseksi, kaikkia ihmisiä rakastavaksi koiraksi, mikäli sen hermorakenne on kunnossa ja sen kanssa tehdään runsaasti töitä sosiaalistamisen osalta heti pikkupennusta alkaen - ja etenkin jo ennen rokotusten saamista, jolloin herkkyyskausi on parhaimmillaan ja koira sopeutuu uusiin asioihin.


Java on ollut pienestä asti tomera.

Näyttelyissä kooikerhondjea voi jännittää vieras tuomari, joka haluaa tutkia ja tarkistaa myös hampaat. Sen vuoksi pennusta asti on tärkeää harjoitella myös sitä, että muut kuin omistaja, ovat tutkimassa koiraa. Vieras ihminen (etenkin vieras mies) voi olla hyvä laittaa tutkimaan koira myös pöydällä: henkilö voi tarkastaa koiran hampaat, sivellä sen turkin kauttaaltaan ja kurkata vaikkapa korviin. Tämä toiminta helpottaa myös eläinlääkärikäyntejä. Koikkerille tyypillistä on siis varautuneisuus vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan ja usein on niin, ettei koikkeriuros siedä välttämättä muita uroksia eikä koikkerinarttu aina muita narttuja. On kuitenkin myös poikkeuksia ja tässä kohtaa haluan korostaa sosiaalistamisen ehdotonta tärkeyttä. Java esimerkiksi on poikkeustapaus koikkeriksi. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Koikkerin pentua ei oikeastaan voi liikaa viedä erilaisiin tapahtumiin ja näyttää sille uusia ja erilaisia asioita, kun koikkeri on pentu. Sosiaalistaminen tarkoittaa siis kaikkia tilanteita koiran elämässä, ei vain muihin koiriin tutustumista. Pentuajan jälkeenkään ei ole syytä jäädä kotiin, vaan suosittelen sosiaalistamisen jatkuvuutta läpi koko koiran elämän. Koikkeri on rotu, joka kulkee näppärästi omistajansa mukana ja nauttii täysillä muun muassa hevostalleilusta, veneilystä, matkustelusta... Kaikesta oikestaan, missä se saa omistajansa mukana olla!


Mätsärit ovat hyvä tapa harjoitella näyttelyitä varten.

Kooikerhondje sopii omasta mielestäni perheisiin, joissa ymmärretään sosiaalistamisen merkitys ja ollaan myös kiinnostuneita tarjoamaan koiralle harrastuksia ja erilaista tekemistä. Myös aivotyöskentely on koikkerille hyvä ja tärkeä keino energian kuluttamiseksi. Kooikerhondje sopii erilaisiin asumismuotoihin kerrostalosta maalle. Koikkerin perhe voi olla yksin asuva ihminen, pariskunta tai lapsiperhekin, mikäli lapset osaavat toimia koiran kanssa. Itse arvostan suuresti koiran terveyden tutkimista, joten edellytän kasvattieni omistajilta terveystarkastuksia reilu 2 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa röntgenkuvia lonkista, kyynäristä, selästä (3 kuvaa) sekä käsikopelolla tehtävää tutkimusta polvista. Lisäksi toivon koiraa käytettävän myös silmätarkastuksessa, josta selviää perinnölliset silmäsairaudet. Javan suvussa silmäsairaudet ovat tosin harvinaisia. Kiden emällä on lievä muoto (aste 1) eräästä silmäsairaudesta (PHTVL/PHPV), josta lisää tietoa löytyy tästä postauksesta aivan sivun alareunasta. Lisäksi edellytän kasvattieni käyttämistä koiranäyttelyissä, joskin koiran esittäminen itse ei ole pakollista: voin sen tehdä ilomielin!

Java vuonna 2018 pari päivää ennen pentujen syntymää.

Javan sosiaalistaminen tapahtui heti sen muutettua luokseni: toisena päivänä lähdimme kaupunkibussilla pidemmälle ajelulle. Bussimatkan ajan pentu vain nukkui ja tänä päivänä Java olisi valmis hyppäämään bussin kyytiin koska vain, kun ovi aukeaa. Kaikenlaisilla kulkuneuvoilla bussista junaan ja autosta veneeseen matkustamisesta on tullut Javalle lempipuuhaa ja se ottaa matkat rennosti nukkuen tai rauhallisesti maisemia katsellen. Javan pentuaikana sosiaalistamista oli myös Tampereella Vappua Koskenrannassa viettäen, Keskustorilla käveleminen, Rautatieasemalla ihmisvilinän ihmettely, rokotettuihin ja kiltteihin koirakavereihin tutustuminen jo ennen pennun rokotusten saamista, ratsastuskilpailuissa turistina olo sekä hevostallilla pyöriminen. Lisäksi kävin Javan kanssa pentukurssin ja heti kun rokotukset olivat kunnossa, aloitimme tutustumaan mätsäreihin ja kävimme eläinkaupoissa vierailemassa. Java on myös pennusta alkaen käynyt lasten 4H-kerhoissa, jolloin lapset ovat tulleet tutuiksi. Vanhuksia olemme käyneet moikkaamassa vanhainkodissa. Koikkeri on hyvä tutustuttaa niin vauvoihin kuin vaareihinkin, niin oma elämä helpottuu tulevaisuudessa :) 

Sosiaalistamista varten esimerkiksi Facebookista löytää koirakamuja!
Mitä enemmän, sitä parempi :-D

Kerron ilomielin lisää kooikerhondjesta ja sen soveltuvuudesta juuri Teidän perheeseenne, joten mikäli olet kiinnostunut rodusta, otathan yhteyttä puhelimitse (ei viestejä) tai sähköpostitse!

Huomaathan vielä seuraavat kriteerit (osittain samoja kuin yllä mainitut), joiden mukaan etsin parhaat mahdolliset kodit koikkerikasvateilleni tulevan B-pentueen osalta:

1. Todella huolellinen sosiaalistaminen ja sen merkityksen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää. Haen siis kasvateilleni enemmän omistajia, jotka ovat koiraihmisiä eivätkä vain ihmisiä, joilla on koira. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen koira, se vaatii paljon erilaisia tilanteita ja kokemuksia: vieraiden ihmisten tulee saada koskea koiraan heti pennusta lähtien ja vieraisiin koiriin tutustuminen aloitetaan ENNEN rokotuksia: toki vain varmuudella rokotetut koirat kamuina tällöin. 

2. Terveystarkastukset vähän yli 2v. iässä (sis. lonkat, kyynärät, selkä (3 rtg-kuvaa) sekä polvitutkimus ja mielellään myös silmätarkastus) Ajatuksena tässä myös se, että mikäli yksilö on hyvä, voisi sitä mahdollisesti joskus käyttää jalostukseen (etenkin urokset jalostusuroslistalle toivottavia) Samalla kasvatin omistaja saa arvokasta tietoa koiransa terveydestä esimerkiksi agilityä ajatellen ja pienen geenipoolin omaava rotumme saa myös tietoa rodun terveydestä ja rotua pystytään kehittämään.

3. Näyttelyissä käyminen osana omaa mielenkiintoani kasvatustyöstäni ja mahdollistamaan myös kasvattajaluokkien esittämisen. Toivon vähintään 1-2 näyttelyä kasvateilleni, mutta jos kyseessä on lupaava yksilö, niin mielellään tällöin enemmän: kasvattajana esitän mielelläni kasvattejani näyttelyissä ja myös opastan niiden maailmaan. Hyvänä esimerkkinä kasvattini Rubydrop's Aston Aldore eli Ami, jonka olen esittänyt muistaakseni kaikissa sen näyttelyissä ja se on nykyään FI MVA eli Suomen Muotovalio! :)

4. Aktiivinen koti ylipäätään: kuulumiset & kuvat suljetussa Facebook-ryhmässä

5. Koiralle harrastuksia sen luonteen sopivalla tavalla (sekä liikunnallisia että aivotoimintaan keskittyviä): pakko ei todellakaan ole kilpailla näissä lajeissa, mutta kooikerhondje on energinen koirarotu ja kaipaa siksi paljon tekemistä. Sopivia harrastuksia esim: agility, rallytoko, toko, verijälki, haku, koiratanssi, nosework sekä tietenkin tämän kaiken lisäksi metsässä & muualla lenkkeily ja erityisesti koiran vapaana pitäminen. Itse en suosittele koirapuistoja, koska niistä saa helposti tauteja ja myös huonot kokemukset ovat yleisempiä, kun kaverikoirista ei voi mennä takuuseen. Tarvittaessa koiran vapaana pitoa helpottamaan voi hankkia GPS-tutkan, esim. Tractive GPS.

Veneilystä ja saariston ihmeistä koira oppii myös uusia asioita.

Tällä hetkellä B-pentueesta on tullut yli 50 kyselyä, mutta edelleen etsin esimerkiksi sijoitusnartulle sopivaa kotia läheltä Tamperetta. Muutenkaan en ole pentujen koteja päättänyt, koska pentujakaan ei vielä ole syntynyt. Päätän pentujen kodit pentujen ollessa noin kaksiviikkoisia eli en pidä asian kanssa kiirettä sopivien kotien varmistamiseksi. Ennen kooikerhondjen hankintaa, suosittelen myös tutustumaan rodun edustajiin livenä, myös muihin kuin Javaan. Tästä linkistä löydät kooikerhondjeharrastajien yhteystietoja ja paikkakuntia, jotta voit käydä tutustumassa eri yksilöihin mahdollisimman lähellä omaa kotiasi.

Mikäli olet jo tutustunut rotuun ja päätynyt hankkimaan pennun, suosittelen lämpimästi Javan yhdistelmää monestakin syystä: terveeksi tutkitut, upealuonteiset sosiaaliset vanhemmat, joilla on erinomainen näyttelymenestys! Tässä tilanteessa otathan yhteyttä ja kerro itsestäsi/perheestäsi, asuinpaikkasi & elämäntilanteesi, kuvaile omin sanoin millainen rotu kooikerhondje mielestäsi on sekä millaista koiraa haet ja millainen olisi pennun elämä luonasi.

Java toivottaa tsemppiä oman kooikerhondjen saamisen odotteluun!


Karoliina Vainio / Rubydrop's kooikerhondjet
p. 045-1383703
vainiokaroliina@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti