Kooikerhondje näyttelyissä

Koska yhtenä toiveenani koiran tulevalle kodille on sen käyttäminen näyttelyissä, teen siitä nyt oman postauksen. Monet ovat kysyneet näyttelyistä minulta ja kokeneet ne vieraiksi itselleen. Totta kai kaikki uusi on aina vierasta, mutta näyttelyitä ei kannata pelätä tai jännittää. Pohjimmiltaan kyseessä on aivan peruskoulutuksesta, jonka myötä kehäkäyttäytyminen helpottuu. Kooikerhondje on näyttelytettävänä rotuna erittäin helppo, koska se esitetään kehässä vapaasti seisottaen ja juoksuttaessa ympyrää tai edes takaista linjaakin toivomuksena olisi pyrkiminen löysään naruun. Joskus kooikerhondjea tosin nenä vie, jolloin näyttelyhihna voi kiristyä väkisinkin. Tarkoituksenmukainen "kuristaminen" tai teennäinen/väkinäinen esittäminen ei kuitenkaan kuulu kooikerhondjen näyttelyesittämiseen.

Tuomari tutkimassa Jippua Voittaja 2019 -näyttelyssä.
Kuva: Ilkka Salento

Jos sinua jännittää näyttelyissä käyminen, ei koiran esittäminen koidu ongelmaksi. Voin koiran kasvattajana esittää kasvattini näyttelyissä ilomielin. Tarpeen vaatiessa tarvitsen omistajan apua kehässä, jos esimerkiksi useampi kasvattini olisi samaan aikaan kehässä. Tällöin puhutaan esimerkiksi paras narttu/uros -kehästä, ROP-kehästä (= ROtunsa Paras) tai kasvattajaluokasta, jossa esitetään yhtä aikaa saman kasvattajan neljä kasvattia. Koiran omistajalta näyttelyt vaativat koiran treenaamista seisotuksen ja juoksutuksen merkeissä. Koiralle opetetaan usein ensimmäiseksi "istu"-käsky, jolloin toki se tarjoaa istumista myös kauan aloitettaessa opettamaan "seiso"-käskyä. Siksi voisi ehkä olla hyvä aloittaa seisotustreenit heti pentuna. Huomasin itse Jipun (Javan A-pentueen ainoan nartun, joka jäi minulle pentuna) kanssa treenatessani, että iloisen ja innokkaan kehäkäytöksen sai oikea-aikaisella palkkaamisella. Näyttelykehässä siis saa käyttää nameja ja palkkaa kesken yksilöarvostelun. Jipun opetin seisomaan paikoillaan ryhdikkäässä asennossa palkaten sen aina, kun sen häntä vähänkin heilahti Jipun ollessa hyvässä asennossa paikallaan. Näin Jippu huomasi, että häntää iloisesti heiluttamalla saa namia. Tämä taas näyttää kivalta kehässä, kun koira on iloinen.

Minä ja Java Turku Winter Dog Show'ssa.
Kuva: Tiina Väli-Mattila

Lisäksi koira tulee opettaa pöydällä seisomiseen. Kooikerhondje on rotuna sen verran pienikokoinen, että tuomarit haluavat usein tutkia sen pöydällä. Koira nostetaan näyttelykehässä näyttelypöydälle (samankaltainen kuin trimmauspöytä) ja se laitetaan seisomaan nätisti. Tuomari katsoo hetken koiraa kauempaa ja kävelee sitten sen luokse. Monet koikkerit tässä kohtaa painautuvat esittäjäänsä kohti, laittavat häntää koipien väliin tai yrittävät kirjaimellisesti paeta pöydältä. Tämän vuoksi on tärkeää harjoitella pöytäkäyttäytymistä ja erityisesti sitä, että eri ihmiset tutkivat koiraa niin pöydällä kuin maassakin. Sopivia tutkimisen kohteita on sivellä koiran turkki kauttaaltaan läpi, katsoa hampaat ja korvat sekä hännän pituutta suhteessa takajalkaan. Lisäksi voi harjoitella "mittatikun" tuomista koiran viereen, koska tuomarit saattavat mitata kooikerhondjeja näyttelypöydällä halutessaan varmistaa koiran sijoittumisen rotumääritelmän mukaiseen kokotaulukkoon.

Java ensimmäistä kertaa Helsingin Messukeskuksessa.
Kuva: Teemu Torvelainen

Kooikerhondje valmistellaan näyttelyihin pesemällä se hyvissä ajoin. Tärkeintä on, että koira on puhdas eikä valkoiset osat ole näkyvästi likaisesti. Hyvissä ajoin pesu tarkoittaa ehkä noin viikkoa ennen näyttelyä. Koira on myös kannattavaa föönata kuivaksi tällöin, koska pointtina on ettei sen turkki jäisi pörröiseksi ennen näyttelyä. Mikäli se likaantuu tassuista ja mahasta ennen näyttelyä uudelleen, ne voi vielä pestä ja föönata juurikin ennen näyttelyä. Erityisesti selkäturkki on taipuvainen kihartumaan pesusta ja siitä voi menettää yhden arvosanankin verran "pisteitä" näyttelyissä. Lisäksi ennen näyttelyä koikkeri harjataan esimerkiksi peruskarstalla. Harjaaminen ei vie juurikaan aikaa, pointtina on ehkä enemmänkin suoristaa turkki sieltä, missä sen tulee olla suora (esim. selän päältä ja peppukarvat) ja lisäksi voi pörhistää vähän tuuheamman näköiseksi rintakarvoja ja häntää. Ennen näyttelyä suositellaan myös siistittäväksi tassukarvat, leikattavan kynnet ja tarkistettava korvat ja hammaskivien tilanne. Hammaskiviä voi itsekin rapsutella varovasti pois siihen tarkoitetulla työvälineellä.

Kasvattajaluokka (Rubydrop's) Voittaja 2019 -näyttelyssä ROP-kasvattaja!
Kuva: Ilkka Salento

Sitten ei kun vain näyttelyihin!

Mukaan varataan juomakuppi, näyttelyhihna (ohut, väri valitaan koikkerin kaulan värin mukaan eli ruskea tai valkoinen), kevythäkki tai muu vastaava, karsta/harja, urokselle ehkä pyyhe/paperia/kosteuspyyhe alapään kuivaamiseen pissillä käynnin jälkeen, nameja kehää varten (ekstrahyviä! esim. nakkia otan itse, sillä saa koiran huomion parhaiten), nameille pussi vyöhön tai muu vastaava (voi laittaa taskuunkin namit), koiran rokotustodistus/passi tai vaihtoehtoisesti voit ladata puhelimeesi OmaKoira-sovelluksen, näyttelynumero tulostettuna, itselle hakaneula tai "pussukka" näyttelynumeroa varten hihaan, koiran värityksestä poikkeava siisti vaatetus sekä hyvät kengät juoksuun.

Java Virossa näyttelyssä. En esitä itse, koska oma käsi oli paketissa.

Itse näyttelytilanteeseen kannattaa kokemattoman koiran kanssa lähteä hyvissä ajoin, jotta koira ehtii tutustua paikkaan ennen omaa vuoroa. Näyttelyitä ennen kannattaa myös harjoitella vastavaa tilannetta mätsäreissä eli Match Show'ssa. Ensimmäisiksi näyttelyiksi voi myös valita pienemmät ryhmänäyttelyt isojen hallinäyttelyiden sijaan. Näyttelykirjeestä selviää aikataulut päivälle ja koska kunkin koiran tulisi viimeistään olla paikalla.

Kun koittaa kooikerhondjen vuoro rotuna, menee kehään ensin pennut mikäli niitä on / mikäli niille on näyttelyissä ylipäätään järjestetty luokat. Pennutkin on jaettu 5-7 kk ja 7-9 kk vanhoihin eli ne esitetään kahdessa luokassa. Sen jälkeen tulee juniorit, nuoret, avoimet, valiot ja veteraanit. Kaikki luokat esitetään järjestyksessä urokset --> nartut. Urosten luokka on siis kussakin luokkatyypissä ensin, sitten nartut. Jos otetaan esimerkiksi Avointen luokka. Kuvitteellisessa tilanteessa olisi urosten luokkaan ilmoittautunut kolme urosta. Niiden näyttelynumerot on jaettu koirille virallisen nimen alkukirjaimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Rubydrop's-kasvatit ovat siis usein hieman loppupäässä, koska koikkereissa on muutamiakin aakkosten alkupäässä olevia kasvattajia, kuten Black Amiikos, Cavalriina's, Damliers, Dinoman's... jne. Ensin kaikki nämä kolme koiraa menevät kehään numerojärjestyksessä. Tuomari katselee kaikki koirat läpi esittäjien seisottaessa koiria kehän reunassa. Sitten tuomari pyytää esittäjiä juoksemaan yhden kierroksen. Koira on aina esittäjän vasemmalla puolella ja kehässä juostaan vastapäivään. Tuomari on kehän keskellä katsomassa. Kierroksen jälkeen tuomari arvostelee koirat yksilöarvosteluissa numerojärjestyksessä. Muut koirat siirtyvät kehän laidalle odottelemaan.

Näyttelyt voivat olla myös parkkihallissa. Kuva Tuulosesta.
Kuva: Olga Ostroverkhaya

Yksilöarvostelu aloitetaan yleensä koiran tutkimisella näyttelypöydällä. Koiran esittäjä nostaa koiran pöydälle ja tuomari katsoo ensin koiran kauempaa. Sitten hän tutkii koiran mittasuhteet, luuston, arvostelee turkin laatua ja tarkistaa purennan ym. Tämän jälkeen koira nostetaan alas pöydältä ja useimmiten tuomari haluaa esittäjän juoksevan ensin yhden ympyrän ja takaisin tuomarin kohdalle päästyään tuomari näyttää kädellä itsestään pois päin ja tällöin juostaa edes takaisin tuomarista pois ja takaisin. Ympyrää juostessa tuomari siis arvioi koiran sivuliikkeet ja edes takaisin juostessa tuomari pystyy katsomaan koiran etu- ja takaliikkeet. Näin ollen esittäjän on katsottava, että juoksee nimenomaan tuomarista kohtisuoraan pois päin ja tulee myös takaisin, koska esittäjän tehtävänä on pyrkiä tuomaan koirasta mahdollisimman hyvät puolet esiin. Mikäli hän juoksee sivuun, ei tuomarin ole pakko siirtyä nähdäkseen liikkeet takaa, vaan tällöin hän näkee jälleen enemmän sivu- kuin takaliikkeitä.

Java elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä Tuulosessa.
Kuva: Meeri Kyntöaho

Liikkeiden arvioinnin jälkeen tuomari siirtyy kehäsihteerin lähelle pöydän taakse ja tarkastelee samalla koiraa, jonka esittäjä tässä vaiheessa esittää maassa "seiso"-käskyllä sopivan kaukana tuomarinpöydästä. Mikäli koira on aivan kiinni pöydässä, tuomari ei voi nähdä koiraa kokonaisuutena, vaan mittasuhteet vääristyvät. Parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi kannattaa arvioida, mikä olisi hyvä etäisyys tuomaripöydästä, jotta tuomari näkisi koirasi parhaiten. Koiraa esitetään tässä niin kauan, että tuomari on saanut saneltua arvostelun kehäsihteerille. Koiran esitysasentoa saa vaihtaa eli suositeltavinta on kiepauttaa koira uudelleen ympäri ja seisottaa se liikkeestä, koska tällöin koikkerilla on rennoin ja luonnollisin seisoma-asento. Väkisin jalkojen siirteleminen usein tekee asennosta vain huonomman. Muista myös palkata koiraa hyvästä seisomisesta :)

Kun arviointi on saatu kirjoitettua arvostelukaavakkeelle, kehäsihteeri nostaa eriväristen paperiliuskien viuhkasta yhden värin, joka kuvaa koiran saamaa arvosanaa. Punainen tarkoittaa Erinomaista (ERI), sininen Erittäin hyvää (EH) jne. Värin näyttämisen lisäksi kehäsihteeri huutaa esim.: "Koira saa erinomaisen". Kun kaikki luokan koirat on arvosteltu, kaikki ERI:n tai EH:n saaneet koirat jatkavat kilpailuluokassa, jossa jaetaan SA:t (sertin arvoiset), jotka näytetään vaaleanpunaisella lätkällä. Samoin kilpailuluokassa on tarkoitus laittaa luokan koirat paremmuusjärjestykseen. Joskus vain yksi koira saa SA:n, joskus useampi tai yksikään ellei kukaan koirista ole tarpeeksi hyvä saamaan SA:ta. SA:n saaneet koirat jatkavat tässä kyseisessä esimerkissä Paras uros -kehään. Paras uros -kehässä (PU-kehä) kaikki SA:n saaneet koirat tai mikäli niitä ei ole tarpeeksi, myös ERI:n/EH:n saaneet voivat mennä kys. kehään. Paras uros -kehässä tuomari juoksuttaa koiria ja siirtää koirakkoja eri järjestykseen. Kun tuomari viimeisen kerran pyytää juoksemaan ympäri kehää, hän yleensä pysäyttää ensimmäisenä olevan koirakon ensimmäisen sijan kohdalle ja sitä mukaa seuraavat koirat tulevat toisiksi, kolmansiksi jne. Näin koirat palkitaan vihdoin näyttelystä riippuen CACIBeilla, SERTeillä tai NORD-SERTeillä jne. CACIB tarkoittaa kansainvälistä sertifikaattia ja SERT sertifikaattia. NORD-SERT taas on Pohjoismaiden sertifikaatti. Kullekin valiolle on omat sääntönsä siitä, montako sertiä sen saavuttamiseksi tarvitaan ja mistä. On hyvä myös tietää, että samalta tuomarilta ei valioanomukseen hyväksytä kuin yksi serti, mutta serti ja CACIB voivat olla samalta tuomarilta.

ROP-kehä Voittaja 2019 -näyttelyssä. Jippu voitti koikkereissa!
Kuva: Ilkka Salento

Mikäli koira ei sijoitu rotunsa parhaaksi (ROP), se voi lähteä näyttelypaikalta heti saatuaan omat palkintonsa. Toiseksi paras koira on VSP eli Vastakkaisen Sukupuolen Paras. Arvostelun voi hakea koiran käymän viimeisen kehän jälkeen kehäsihteeriltä. Mikäli koira on ROP, sen tulee jäädä ryhmäkehiin (FCI-ryhmittäin; kooikerhondje kuuluu FCI-ryhmään 8) ja sieltä mahdollisesti se voi edetä jopa BIS-kehään, jossa palkitaan koko näyttelyn parhaat kaikista roduista.

Näyttelyt tuovat arvosteluineen paljon tietoa ja sisältöä koirakasvattajan toimintaan sekä tarjoavat myös tietoa rotuyhdistykselle rodun tilasta ulkomuodollisesti. Siksi on tärkeää, että koiria myös näyttelytetään. Rotuyhdistykselle jää kopiot kaikkien koikkereiden näyttelyarvosteluista. Suomessa kooikerhondjen taso on mielestäni aika hyvä ja kooikerhondje on täällä helppo saada Suomen Muotovalioksi asti. FI MVA -arvonimeen vaaditaan kolme SERTiä eri tuomareilta, joista vähintään yhden tulee olla saatu yli 2-vuotiaana eli AVO-luokasta. Pentuluokissa ei jaeta sertejä, mutta junnuluokista alkaen niitä voi saada. Junioriluokissa taas ei voi saada CACIBia, vaan pitää olla vähintään nuorten luokassa. Luokista ja muusta näyttelyihin liittyvästä voi lukea lisää Kennelliiton ohjesivuilta.

Ami ja Jippu olivat 2020 Hyvinkään NORD-näyttelyssä VSP & ROP <3